Oi että, miten hienoja paikkoja Nuuksion metsistä löytyykään! Ja oi että, miten rauhassa monissa alueen paikoissa saakaan kulkea!
Vaikka Haukkalammen ja Haltian parkkipaikat ovat usein tupaten täynnä väkeä ihan tavallisenakin viikonloppuna, löytyy Nuuksionkin metsistä yllinkyllin tilaa ihan kaikille retkeilijöille (myös korona-aikaan).
Alue on nimittäin hyvinkin laaja, sisääntuloja on useita ja pienempiä pysäköintialueita on siellä täällä. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan näihin! Varsinkin siinä tapauksessa, että osaat kulkea metsässä itsenäisesti kartan ja kompassin kanssa!
Kartta mukaan!
Nuuksion eri alueista löytää tietoa esim. Retkipaikka-sivustolta, mutta ihan uutta ulottuvuutta koko alueeseen saa hankkimalla Calazon julkaisemat Nuuksion retkeilyoppaan ja Nuuksio-kartan. (Lue juttuni näistä täältä.)
Ko. oppaassa ja kartassa Nuuksion alue on huomattavasti kansallispuiston rajoja laajempi, minkä ansiosta mukaan mahtuu lukuisia hienoja alueita, kohteita ja paikkoja (ja pieniä parkkialueita) – sekä tätä kautta reilusti tilaa.
Me teimme ko. kartan innoittamana viime sunnuntaina retken kahdelle kiinnostavalle luolalle. (Perheemme isä ja yksi pojista olivat käyneet katsastamassa näistä toisen jo viikkoa aikaisemmin, mutta nyt lähdimme matkaan koko perheen voimin.)
Ajoimme etelästä Nuuksiontietä ohi Sorlammen parkkipaikan, käännyimme Kattilajärventielle ja jätimme automme ensimmäiselle kolmesta peräkkäisestä, pienestä pysäköintialueesta. Ko. parkkipaikan tarkan sijainnin löydät tästä karttalinkistä.
Perille vievä tie on pieni yksityistie, eikä alueelle selvästikään toivota valtavaa liikennettä. Tästä huolimatta tien varrella on useampikin pieni parkkialue, johon voi täysin luvallisesti jättää autonsa.
Pieni kävelymatka jylhässä maastossa
Ko. parkkipaikalta on ensimmäiselle luolalle matkaa vain puolisen kilometriä ja toisellekin vain noin kilometri. Luolien löytäminen ei vaadi huippuunsa hiottuja suunnistustaitoja, mutta ilman karttaa niitä tuskin löytää.
(Ja lisäksi kannattaa toki huomioida, että alueen jättimäiset jyrkänteet tarjoavat – paitsi vaikuttavia maisemia – myös todellisia vaaran paikkoja…)
Lippaluola jyrkänteiden lomassa
Me suuntasimme kulkumme kauempana sijaitsevalle luolalle. Kuljimme kolmisensataa metriä pientä polkua pitkin, jatkoimme pienen pätkän isompaa ulkoilureittiä ja käännyimme pian taas pienemmälle polulle.
Polku kulki jättimäisten jyrkänteiden alla, suomaisen märässä maastossa. Meidän onneksemme yöllä oli ollut pakkasta ja suomättäät kantoivat poikkeuksellisen hyvin. (Tästä huolimatta suosittelen jatkossa saappaita!)
Jyrkänteiden reunoilla komeili valtavia jääpuikkoja ja lasten into oli suuri.
”Vau! Kattokaa, miten pitkiä noi jääpuikot on! Ihan mielettömiä miekkoja!”
Polku ohitti myös pienen, kauniin lammen (suurempi kahdesta Sikalammesta) ja jatkui entistä jylhempien jyrkänteiden väliin. Kun vastapuolen jyrkännerivistö loiveni, aloimme nousta omaa mäkeämme ylöspäin.
Näkymät avartuivat ja hetken päästä viistosti edessämme näkyi punainen postilaatikko ja tämän vieressä näyttävä lippaluola. (Ks. sijainti tästä maastokarttalinkistä.)
Lapsiimme tämä luola ei kuitenkaan onnistunut tekemään kovin suurta vaikutusta, sillä heidän toiveissaan oli ennenkaikkea ryömittäviä onkaloita ja muita koloja, joihin voisi sukeltaa… Niitä kyseinen luola ei tarjonnut. Mutta ehdottoman hieno se oli silti!
Käytävä siirtolohkareiden alla
Lippaluolalta kohosimme kallion laelle ja kuljimme parisataa metriä takaisin Sikalampea kohti. Kiersimme polkua pitkin lammen vastarannalle, ja jatkoimme kulkuamme jälleen jyrkänteiden lomitse.
Pian edessämme näkyi pienempi Sikalampi ja aivan tämän rannalla kiehtova, luolamainen kalliomuodostelma. (Ks. sijainti tästä maastokarttalinkistä.)
Tämä luola muodostui haljenneesta kalliosta ja halkeaman ylle jämähtäneistä irtokivistä.
Tämän luolan kupeessa nautimme eväämme. Ja tässä samalla näimme myös sen ainoan kanssaretkeilijän, joka tuli vastaamme koko 2,5-tuntisen metsässä olomme aikana. (Ja tämänkin retkeilijän näimme ainoastaan kaukana lammen vastarannalla.)
Lapset innostuivat myös leikkimään. Ja tekemään kuperkeikkoja sammalmättäällä. Ja hyppimään kivillä. Ja keinumaan kaatuneen puun rungolla. Ja kirmaamaan täysillä pitkin polkuja.
Eikä vauhtiin päästyämme mennyt enää kauaakaan, kun olimme jo takaisin autollamme. Mutta voi ihanuus sitä rikottavien jäiden määrää, joka levittäytyi pienen hiekkakentän laidoille!
Vielä meni aika pitkä hetki ennen, kun lapset malttoivat istua autoon ja palata parinkymmenen minuutin matkan omalle kotipihallemme… 🙂
-Johanna
Nuuksiosta löytyy myös muita (isompia ja jopa kutkuttavampia) luolia! Ks. esim. seuraavat jutut:
- Tiedätkö nämä Nuuksion huikeat helmet?
- Täydellinen päiväreitti: Sorlammen luontopolku Nuuksion kupeessa
Suomen suurimmasta kalkkikiviluolasta voit lukea tästä jutusta:
Yksi poikkeuksellisen kiinnostava lähiseutujen luola on myös Kirkkonummella sijaitseva Högbergetin luola, ks.:
Muita Nuuksiosta kirjoittamiani juttuja puolestaan ovat mm.:
- Erämökkiyö pääkaupunkiseudulla – Nuuksion Oravankolo ja Tikankolo
- Testissä lasten fatbike – Pyöräretki Nuuksion Pohjoiselta Portilta
Tervetuloa seuraamaan Outdoor Familyä myös Facebookiin ja Instagramiin!
P.S. En halua yllyttää ketään lähtemään omin päin metsään ilman suunnistustaitoa! Kun poistuu merkityiltä reiteiltä, on tietysti hyvä varmistaa, että puhelimessa riittää akkua ja esim. Google Mapsista voi tarvittaessa tarkistaa olinpaikkansa. 🙂
