Koko perheen hiihtovaellus UKK-puistossa – kohteena Rautulampi

Kaupallinen yhteistyö: Halti

Upea ja uskomattoman hieno.

Kokemus, joka kosketti ja vavisutti.

Ehkä elämämme paras retki.

Todellinen unelmaelämys.

Ja niin edelleen.

Viimeviikkoinen hiihtovaelluksemme hipoi täydellisyyttä ja keräsi ylleen massiivisen superlatiivien joukon. Nuo kaksi huhtikuista päivää olivat oppikirjaesimerkkejä siitä, mitä voi saada, kun elämä tarjoilee parastaan. Ja siitä, miten suuretkin odotukset voivat ylittyä.

Tämä juttu puolestaan on kiitollinen ylistys Suomen luonnolle ja Metsähallituksen Luontopalveluille – sekä samalla kertomus siitä, miten viisihenkinen lapsiperhe toteutti elämänsä ensimmäisen yön yli yltävän hiihtoretkensä. Ja missä varusteissa.

Tervetuloa sanojen ja kuvien kautta mukaan seikkailuun!

Pikasuunnittelulla huippukohteeseen

Retken suunnittelu tapahtui tunneissa. Siinä yhdistyivät ajatus pääsiäislumien hyödyntämisestä, tuvissa yöpymisestä, ahkioiden testaamisesta ja sopivan kokoisen hiihtotavoitteen nappaamisesta.

Muutama vaihtoehto ehti välähtää mielessämme, ennen kun keksimme Rautulammen uudet tuvat sekä tänne johtavan Rautulammen erämaaladun UKK-puistossa. Nämä haluaisimme kokea!

Tupayön lisäksi harkitsimme vielä vähintään yhtä laavu- tai telttayötä, mutta päätimme kuitenkin pitäytyä kohtuudessa ja aloittaa hiihtovaellusuramme yksinkertaisesti. Ehkä ensi keväänä enemmän…? 🙂

Rautulammen uudet tuvat

Rautulammen uudet päivä-, autio- ja varaustuvat herättivät suuren kiinnostuksemme modernin arkkitehtuurinsa johdosta. Ne ovat nousseet viime kesän aikana Urho Kekkosen kansallispuistoon, keväällä 2019 palaneen tuvan paikalle.

Keskellä erämaata sijaitsevat tuvat ovat arkkitehti Manu Humpin käsialaa, ja ne vastaavat retkeilijöiden tarpeisiin mitä parhaimmalla tavalla. Perinteinen kelohirsi on poissa ja pimeyden tilalla on suuret ikkunat.

Päivätupa hurmaa isoista ikkunoista aukeavalla maisemallaan, nukkumarakennuksessa on erillinen kuivatushuone varusteille, ja mm. koukkuja on kaikkialla. Kamiinat ja kaasuliedet ovat tallella, leveät laverit levittäytyvät peräseinille.

Humppi on tehnyt oman diplomityönsä Lapin erämaiden tupien ja kammien arkkitehtuurista, ja hän todella tuntee asiansa. Tuvat ovat tuttuja. Tarpeet on ymmärretty.

Uudet tuvat ovat saaneet osakseen paljon kritiikkiä, mutta monet ovat niistä myös hurmaantuneet. Ja me lukeudumme ehdottomasti tähän jälkimmäiseen joukkoon.

Nämä Rautulammen uudet tuvat ovat täydelliset. Hienot, ihanat, kauniit, kiehtovat, toimivat jne. Ne ovat ainutlaatuisuudessaan jotain todella upeaa. Niistä henkii yhtäaikaa Suomen puhdas luonto ja kansainväliset mittapuut täyttävä glamping-tunnelma. Ne tarjoavat uniikkia elämyksellisyyttä upeimmillaan. Ja vieläpä ihan ilmaiseksi kaikille retkeilijöille! Päivä- ja autiotupaa, puuceitä ja puuvarastoa saa siis käyttää veloituksetta. Ainoastaan varaustuvan ennakkoon varattavat petipaikat kustantavat 15 / kpl / yö. Aika uskomatonta.

Matka tuvalle

Pilvet alkoivat rakoilla samassa tahdissa ahkioiden pakkaamisen kanssa. Kaikki oli kuin satua heti siitä lähtien, kun hiihdimme Kiilopään portista sisään, liuimme erämaan puolelle ja aurinko alkoi paistaa lähes kirkkaalta taivaalta.

Alku oli nousua. Erittäin kaunista nousua. Lapset hiihtivät edellä ja me aikuiset otimme ensituntumaa ahkioiden vetämiseen. Tunnelma oli innostunut ja malttamaton. Käsillä oli jotain ennenkokematonta. Olimme hiihtämässä lasten (8-, 9- ja 11-v.) tähänastisen elämän pisintä retkeä ja ilmassa oli – ilon ja innon lisäksi – myös kysymyksiä. Miten matka tulisi menemään? Jaksaisivatko kaikki? Kantaisivatko hymyt tuvalle saakka? Säilyisikö ilma hyvänä? Olisiko pehmennyt latu hiihdettävissä loppuun asti? Miten menisi ahkioiden kanssa?

Olimme päättäneet kiertää Rautulammen kierroksen (22 km) myötäpäivään, jotta välttäisimme jyrkimmät alamäet (ja koska tämä suunta oli nimetty suositelluksi Luontoon.fi-sivustolla.) Näin kiertäen ensimmäiset viitisen kilometriä (4,7 km) sai hiihtää hyvin hoidettua, leveää latu-uraa Kiilopäältä Luulammen suuntaan, Pirttinokan risteykseen asti.

Matkanteko alkoi hitaasti. Korkeuskäyriä riitti, kun kohosimme Kiilopään rinnettä ylöspäin. Ahkio painoi ja merinopaitakin hiostui repun alla. Mutta kaikkialla oli niin valtavan kaunista! Laajat tunturimaisemat levittäytyivät ympärillemme jo ensimetreillä. Ihan huippua.

Lapset sivakoivat rinnettä ylös hurjaa vauhtia ja ehtivät vähän väliä odotella vanhempiaan. Meillä ei ollut kiire, mutta lapsilla riitti virtaa. Ensimmäiseen pariin kilometriin meni tunti – ja korkeimmalla kohdalla oli aika pitää jo ensimmäinen mehu- ja evästauko. Sekä ihailla samalla maisemia!

Tunturin laelta alkoi pitkä lasku kohti risteystä, jossa Luulammen ja Rautulammen reitit erkaantuvat toisistaan, ja Rautulammen latu vaihtuu leveästä baanasta pieneksi erämaaladuksi. Tätä latua ei hoideta päivittäin, ja erityisesti lumimyräköiden aikaan onkin syytä varautua siihen, ettei latu-uraa ole – eikä välttämättä yhtään näkyvyyttäkään.

Reitti on merkitty selkein puurastein, eikä kirkkaalla säällä ollut eksymisen vaaraa. Myös latu oli oman retkemme aikaan hyvin näkyvissä ja hiihdettävissä. (Vaikkakin oli syytä pysyä visusti ladulla, sillä heti sen vieressä lumihanki upotti rajusti…)

Tästä Pirttinokan risteyksestä on Rautulammelle matkaa 5,6 km, ja reitti kulkee kauniissa, hieman kumpuilevassa purolaaksossa.

Rautulammelle saavuttaessa tulee ensin vastaan itse lampi ja tämän toisella laidalla uutuuttaan hohtavat mökit: päivätupa, huoltorakennus (eli puucee + puuvaja) sekä isoimpana autio- ja varaustuvat samassa rakennuksessa.

Matkaa Kiilopäältä Rautulammelle tuli tätä kautta 10,3 km, ja aikaa meillä meni taukoineen 3 tuntia 45 minuuttia.

Yö varaustuvassa

Paikka hurmasi heti ensisilmäyksellä. Oli kaunista ja tyylikästä. Modernin minimalistista mutta samalla lämpimän kutsuvaa. Pihapiirissä oli yksi teltta, ja autiotuvan puolelle oli juuri majoitumassa yksittäinen pariskunta.

Me olimme varanneet viisi paikkaa varaustuvan puolelta – eikä muita ilmaantunut koko yön aikana. Sekä autio- että varaustuvan puolella on molemmissa 8 petipaikkaa, ja varaustuvassa on valmiina myös patjat.

Aurinko oli lämmittänyt tuvan, eikä kaminaan ollut tarvetta tehdä lainkaan tulia. Kostuneet monot ja muut varusteet sai kuivaksi kuivaushuoneen tulilla. Myös valoa riitti pitkälle iltaan.

Tämä oli elämys, josta moni maksaisi satoja euroja, ehkä jopa tuhansia. Hiihtomatka ja yö Rautulammella oli jotain niin hienoa ja uniikkia, ettei sitä muualla maailmassa voisi ehkä edes käsittää.

Ja todellisuudessa yö autiotuvan puolella on siis täysin ilmainen! Eikä edes polttopuista tarvitse maksaa senttiäkään! Eikä kaasusta tai pannujen käytöstä! Tai puuceestä tai mistään muustakaan! Niin uskomatonta. Kiitos Metsähallitus!

Tupapalvelut ovat aina ihan luksusta, mutta Rautulammen designkohteessa veloituksettomuus tuntuu jo vähän liiankin hyvältä ollakseen totta. Toivottavasti jokainen ymmärtää siivota jälkensä huolella, käyttää puita säästeliäästi ja arvostaa tätä ainutlaatuista luksusta!

Mitkä maisemat!

Meidän satumainen tuurimme jatkui, kun seuraavakin päivä valkeni kuivana, ja öinen pilvivaippa väistyi auringon tieltä heti aamupala-aikaan. Tästä kelpasi jatkaa matkaa Raututuntureiden ja Niilanpään porokämpän kautta takaisin Kiilopäälle.

Jos edellinen päivä oli alkanut kovalla nousulla, oltiin nyt vielä huomattavasti kovempien nousujen äärellä. Ja samalla maisemat kipusivat jälleen aivan uusiin sfääreihin. Valkoisenaan hohtavia tuntureita kohosi kaikkialla, ja näkymät jatkuivat joka suuntaan avarina. Kauneus alkoi jo ylittää käsityskyvyn. Me aikuiset olimme retkeilleet aikaisemminkin näillä suunnilla (ja lapsetkin kiertäneet Kiilopään pikkuisen Vasapolun), mutta ei täällä koskaan ollut näyttänyt tältä. Vai oliko? Osasiko tätä kauneutta todella arvostaa vasta keski-ikäisenä…? 😉

Tuli nousua nousun perään. Ja lapset ehtivät jälleen odotella meitä aikuisia moneen otteeseen. Oli aikaa heitellä lumipalloja. Oli aikaa lepäillä. Ja oli aikaa ihmetellä.

Keli oli kohtuullisen tahmea. Tavalliset latusukset (karvapohja- ja crown-pohjilla) pitivät hyvin, eikä laskuissakaan tarvinnut pelätä liian suuria vauhteja. Jos reitin olisi kiertänyt vastapäivään, olisivat Raututuntureiden maisemat auenneen silmien eteen vieläkin upeampina. Mutta upeutta riitti totisesti näinkin!

Rautulammelta lähdettäessä ensimmäiset kilometrit ovat pitkälti nousua, mutta suunnilleen kuuden kilometrin kohdalla alkaa lasku, ja pian ollaankin jo Niilanpään porokämpällä (matkaa 7,4 km). Tästä kämpästä toinen puoli on lukittu porokämppä ja toinen vapaasti käytettävä päivätupa. Pihapiirissä on myös puucee ja tulipaikka.

Me pidimme tuvan lämmössä kunnollisen evästauon, ja moni muukin tuli (meitä ennen ja meidän jälkeemme) paistamaan tuvan takkaan makkaraa. Niilanpään kämppä toimii hyvänä päiväretkikohteena, mutta me tunsimme olevamme jo lähes perillä. Matkaa oli jäljellä enää 3,9 km, ja kaikki kunnon nousut olivat jo takana päin.

Leppoisalla ladulla lapsetkin halusivat kokeilla ahkioiden vetämistä, ja energiaa tuntui yhä riittävän. Olimme varautuneet siihen, että viimeistään tässä vaiheessa pitäisi jo turvautua viimeisiinkin suklaapatukoihin ja rusina-askeihin, ja yrittää kaikin keinoin pitää lasten motivaatiota yllä. Mutta toisin kävi. Lapset kirjaimellisesti lauleskelivat ja naureskelivat Kiilopäälle asti.

Ei yhtään valitusta. Ei yhtään kitinää. Ei koko matkana yhtään harmitusta. Ja reput edelleen täynnä ekstraherkkuja. Uskomaton reissu. Kaikin tavoin.

Toisen hiihtopäivämme kokonaismatka oli 11,3 km, ja aikaa meillä kului siihen kaikkine taukoineen hitusen alle 5 tuntia.

Huomioi erämaaolosuhteet!

Tämä retki täytti suuretkin toiveemme ja ylitti kaikki odotuksemme. Lapset olisivat voineet hiihtää selvästi pidempäänkin, eikä ahkionkaan vetäminen ollut niin haastavaa kuin olimme pelänneet. Mutta on toki huomioitava, ettei vastaava retki ole kaikissa olosuhteissa yhtä nautinnollinen. Olen lukenut liiallisesta liukkaudesta ja näkyvyyden katoamisesta nollaan. Olen kuullut eksymisistä ja karmeistakin kohtaloista.

Kaiken ihanuuden ohella on siis tiedostettava, että kyseessä on erämaa. Rautulammella ei ole minkäänlaisia verkkoyhteyksiä, ja huonolla säällä mm. eksymisen vaara on todellinen. Emmekä mekään suinkaan lähteneet reissuun ihan heppoisin varustein.

Mukanamme oli niin erilaiset paperikartat kuin pari kompassiakin. Puhelimiin oli lisäksi ladattu offline-kartta ja 112-sovellus. Olimme myös varautuneet mm. ensiapuvarustein, varavaattein ja kolmella varavirtalähteellä. Ja jos sää olisi ollut yhtään pilvisempi, olisi kukin lapsikin saanut hiihtää huomioliivi yllään ja pilli sekä otsalamppu taskussaan. (Nyt nämä olivat ahkiossa, ja taskut oli täytetty rusinoilla ja Muumi-patukoilla. 🙂 ) Kaikkein pahimman varalle olimme ottaneet mukaamme jopa hätäraketin. (Kiitos, ettei tätä tarvittu!!)

Ahkiot olimme vuokranneet Kiilopäältä.

Vaatteissa luotimme Haltiin

Vaatteiden suhteen luotimme kotimaiseen laatuun, ja koko perheemme oli pukeutunut Haltiin. Kiitos! 🙂

Lapsille kuorivaatteet ovat ihan ehdoton valinta oikeastaan kaikkina vuodenaikoina, sillä aurinkoisellakin kelillä lumi, purot yms. kastelevat vähintäänkin housut aika takuuvarmasti. Takissa veden- ja tuulenpitävyys on sen sijaan ykkösominaisuus jokaiselle tunturissa kulkevalle.

Koko perheen Halti Fort DrymaxX

Me sivakoimme koko perhe UKK-puiston erämaassa Haltin Fort DrymaxX -takeissa, ja itseäni lukuunottamatta kaikilla oli päällään myös Haltin Fort DrymaxX -kuorihousut merinokerrastojen päällä. (Itse hiihdin lämpimässä auringonpaisteessa suosikkihousuissani, eli Haltin Pallas X-stretch -trikoissa, mutta Fortit olivat toki varuiksi mukana ahkiossa.)

Koko perheen Halti Fort -kuorivaatteet ovat uskomattoman kevyitä, pehmeitä ja mukavia. Ne on valmistettu tuulen- ja vedenpitävästä DrymaxX-materiaalista. Niiden vedenpitävyys on 9500 mm, hengittävyys 9500 g/m2/24h, ja lisäksi niistä löytyy mm. teipatut saumat. Lasten takeissa on irrotettavat huput, ja aikuisilta löytyy tuuletusvetoketjut kainaloista. (Tulivat tarpeeseen! 😉 )

Takkeja on saatavilla lukuisissa väreissä, ja kokoja löytyy lasten 116-senttisestä aina naisten 48:aan ja miesten 5XL:ään. Lisäksi naisten Forteista on tarjolla myös väljemmin mitoitettu plus-mallisto, jossa on kokoja 50+ asti.

Pyrkimyksenä jatkuva parantaminen myös vastuullisuudessa

Erityisen hienoa Fort-kuorivaatteissa on myös se, että niiden valmistusmateriaalista iso osa (58 %) on kierrätettyä polyesteria, jonka kuidut on saatu kierrätetyistä muovipulloista. Mutta eihän tämä tietenkään riitä, vaan Haltilla pyritään vastuullisuudessakin jatkuvasti parempaan – tuotteen elinkaaren kaikissa vaiheissa (ks. www.halti.fi/pages/yritysvastuu).

Varavaatteet ja Huippu-untuvatakit

Varavaatteina meillä oli mukana täydellinen vaatekerta sukista ja kengistä pipoihin ja hanskoihin, sekä lisäksi lämpimät toppahousut, paksut villapaidat ja taukotakeiksi kevyet untuvatakit. Unelmaisen hienon sään vuoksi iso osa lämpimistä varusteistamme jäi käyttämättä, mutta silti vielä muutama sana ympärivuotiseen käyttöön suunnitelluista koko perheen Huippu-untuvatakeista:

Nämä tuulenpitävät takit ovat ihan loistavat niin taukotakkeina kuin kylmemmillä keleillä välikerroksenakin. Sekä tietysti ihan sellaisenaan! Näitäkin takkeja löytyy eri väreissä, niin lapsille kuin aikuisille.

Haltin Huippu-takkien untuva on RDS-sertifioitua ja aikuisten Re-mallit on valmistettu peräti 100 % kierrätysmateriaaleista. Niiden untuva on saatu käytöstä poistuneista untuvapeitoista ja -tyynyistä, ja päällyskangas tuotantojen leikkuujätteestä, lankarullista ja lankajätteestä. Iso peukku! 🙂

Näissä kesäkäyttöönkin sopivissa, kevyissä Huippu-takeissa on myös heijastavia ykistyiskohtia, kiristysnauhat sekä lasten malleissa mm. irrotettavat huput. Iso suositus!

—

Lisäinfoa lasten Halti Huippu -untuvatakeista löydät täältä, naisten Huippu Re- takeista täältä ja miesten täältä.

Lasten Fort-kuoritakeista voit puolestaan lukea lisää täältä ja housuista täältä, naisten Fort-takeista täältä ja housuista täältä, sekä miesten Fort-takeista täältä ja housuista täältä.

Yleisesti Haltin verkkokauppa löytyy osoitteesta halti.fi.

Rautulammen reitistä sen sijaan löytyy lisäinfoa Luontoon.fi-sivustolta ja mm. Outdooractive-palvelusta (ks. kartta ja lisäinfoa jutun lopusta).

Rautulammen uusista tuvista on puolestaan kirjoitettu mm. Ylen sivuilla ja Latu&Polku-lehdessä, ja lisätietoja varaustuvasta löytyy täältä, autiotuvasta täältä ja päivätuvasta täältä.

Suomen Ladun Kiilopää-sivut ovat osoitteessa kiilopaa.fi, ja laajemmin UKK-puistosta voi lukea esim. Retkipaikasta.

Ja kysy ihmeessä lisää, jos vaan tulee mitään mieleen! Vastaan tosi mielelläni niin retkeä kuin esim. vaatteitamme koskeviin kysymyksiin!

Muihin poikkeuksellisen kiinnostaviin majapaikkoihin voit tutustua esim. näiden juttujeni kautta:

• Hillagammi – uniikki keidas Kaldoaivin erämaassa
• Yö näkötornin huipulla ja muut Häähninmäen hitit
• Glamping-retki entiseen sotilassaareen – Yö ekologisessa Nolla-mökissä
• Elämyksellinen vaunuyö Tenojoen varrella

Iloisin retkiterkuin,

Johanna

Seuraathan seikkailujamme myös Instagramissa ja Facebookissa!