Kirkkonummen Linlo - mm. upeita kallioita, luolia, metsää ja merta

Kirkkonummelta löytyy uskomattoman upeita luontokohteita. On Porkkala. Ja on Meiko. Ja uusin tuttavuutemme, Linlo.

Linlo on Porkkalan ja Upinniemen välissä sijaitseva saari, johon pääsee kulkemaan näppärästi kävelysiltaa pitkin. Saaren nimi on vilahdellut silloin tällöin somen retkivinkkisuosituksissa, mutta kovinkaan paljoa tietoa Linlosta ei ihan helpolla löydä. Ei, vaikka kyse on poikkeuksellisen upeasta ulkoilualueesta.

Saaresta löytyy huikeita jyrkänteitä ja jänniä, pikku luolia. Siellä on myös paljon pieniä polkuja, upeaa metsää, hienoja kallioita sekä mm. useita tulipaikkoja ja huusseja. Virallisia telttailupaikkoja alueen karttoihin ei ole merkitty, mutta Linlo tarjoaa ehdottomasti loistavat puitteet myös yön yli kestäviin retkiin.

Paikan löytää osoitteesta Linlontie 136, Kirkkonummi. (Lähestyttäessä Linloa seurataan Hilan kylttejä, ja aivan periltä löytyy kaunis venesatama. Rannassa on parkkipaikkoja, ja satama-alueen perällä silta saareen.)

Siltaa pitkin saareen

Linloon ei ole laadittu mitään selkeitä, opastettuja kävelyreittejä (muutamista kylteistä huolimatta). Itse onnistuimme seuraamaan sijaintiamme summittaisesti lähtöpisteen infotaululta ottamani valokuvan perusteella. Mutta suosittelen ehdottomasti käyttämään esim. Karttapaikan karttaa, jotta retkestä saa vieläkin enemmän irti!

Me ampaisimme polkua pitkin saaren länsireunaan. Ihastelimme vanhoja pitkospuun pätkiä, vaikuttavaa metsää ja maastoon rakennettuja portaita. Kiepsahdimme useammalla tulipaikalla, fiilistelimme merta ja hurmaannuimme massiivisista kallioista.

Huikeita kallioita!

Jyrkänteet ja kallionkolot olivat erittäin vaikuttavia, upeita, näyttäviä, kiinnostavia ja ihastuttavia. Mutta samalla ne kutsuivat pieniä poikiamme riehakkaaseen kiipeilyyn – ja tarjosivat äidille monta ylimääräistä sydämenlyöntiä…

Jos siis mukananne on aktiivisia, energisiä, innokkaita ja vauhdikkaita lapsosia, suosittelen tarkkaavaisuuteen erityisesti saaren länsilaidassa, jossa kallio laskeutuu alas massiivisina jyrkänteinä ja josta löytyy esim. sellainen tulipaikka, jonka reunalta on pystysuora pudotus mereen…

Sadetta, aurinkoa, eväitä ja syvää vihreyttä

Juoksenneltuamme ja tutkailtuamme aikamme saaren ihmeellistä luontoa, pysähdyimme sytyttämään nuotiota yhdelle Linlon monista tulipaikoista (joilta löytyy mm. puita ja kirves). Nälkä alkoi jo kurnia, ja Mauri-myrskykin koitti lähestyä Linloa. Taivas ropsautteli ensimmäisiä pisaroitaan, mutta ei mennyt kauaakaan, kun aurinko taas valaisi kalliot.

Syödessämme metsälounastamme koko taivas paistatteli puhtaan sinisenä – mutta jo hetken päästä ampaisimme rankkasateelta suojaan läheiseen keittorakennukseen.

Jatkoimme kulkuamme upeassa, syvän vihreässä maisemassa. Oli kaunista ja märkää. Ja hienoa. Ja vaikuttavaa.

Saapuessamme takaisin parkkipaikalle kello oli ehtinyt siirtyä jo neljä tuntia eteen päin. Takanamme oli yksi ainutlaatuinen retkipäivä. Hieno sellainen.

Mutta paljon jäi Linlostakin vielä näkemättä. Ensi kertaan siis! 🙂