Vain päivää ennen kuin suuntasimme elämämme ensimmäiselle retkelle Lemmenjoen kansallispuistoon, oli Riku Rantala kirjoittanut Helsingin Sanomissa kyseisen paikan maagisuudesta. Hän oli kertonut kolumnissaan omista Lapin kokemuksistaan ja toistanut saamelaiselta poromieheltä teini-ikäisenä kuulemansa sanat: ”Poika. Katso ympärillesi. Täällä on voimaa. Kunnioita sitä.”
Nuo sanat jäivät pyörimään omaan mieleeni. Niissä oli voimaa.
Ja sitä valtavaa voimaa oli todellakin Lemmenjoen kansallispuistossa vielä vuoden 2020 lokakuussakin. Paikka oli maaginen. Taianomainen. Sanoinkuvaamaton.

Ensimmäisenä aamunamme usva oli levittäytynyt joelle. Se oli peittänyt koko paikan hämyisellä verhollaan. Korvissa toistuivat sanat ’taika’ ja ’magia’. Yhä uudestaan ja uudestaan.

On mahdotonta kuvailla sitä tunnelmaa, joka huokui Lemmenjoen yllä meidän soutaessamme tyyntä vedenpintaa pitkin. Oli hiljaista ja rauhallista. Missään ei näkynyt ketään muuta elävää olentoa, mutta kaikkialla leijui ennenkokematon elämänvirta.
Vaikka usva hälveni, taianomainen tunne säilyi. Tämä oli jotain, jota emme osanneet odottaa suunnitellessamme tämän vuoden syyslomaretkeämme. Tämä oli jotain, jota en totisestikaan onnistunut tallentamaan valokuviini.

Lemmenjoen kansallispuisto – joki, kultaa ja vaikuttava vesiputous
Olimme matkustaneet yöjunalla Kolariin, piipahtaneet Kuerlinkat-vesiputouksilla ja kavunneet Ylläksen huipulle. Parin päivän päästä tarkoituksenamme oli saapua Kariganiemellä sijaitsevalle erämökillemme.
Mutta tässä matkalla olimme päättäneet käydä katsastamassa yhden itsellemme ennenkokemattoman kansallispuiston: Inarin ja Kittilän alueille levittäytyvän, vuonna 1956 perustetun, Lemmenjoen kansallispuiston (ks. esite).

Mietittäessä retkeä Lemmenjoelle, tulee ensimmäisenä mieleen kullanhuuhdonta. Olisi ollut huippua käydä tutustumassa ihkaensimmäiseen kullanlöytämispaikkaan ja päästä testaamaan omia huuhtomistaitojaan paikallisen oppaan johdolla. Olisi ollut myös ihan mielettömän hienoa päästä näkemään Ravadaskönkään vesiputoukset (ks. nähtävyydet).

Suuntaansa 15 tai 20 kilometrin patikkamatka oli meille kuitenkin liikaa, eikä enää lokakuussa joella tarjottu venekuljetuksia tai järjestetty opastettuja retkiä. Ne veneet, jotka lipuvat Lemmenjoella kesäaikaan, oli jo nostettu talviteloille. Kultahamina ja Ravadasköngäs saivat jäädä odottamaan kesäisempää retkikertaa.

Luontopolku, tunturin huiputus vai kenties jotain muuta?
Yksi vaihtoehto Lemmenjoen kansallispuistoon tutustumiseksi olisi ollut Njurkulahden pysäköintialueelta lähtevän, 4,5 kilometrin mittaisen luontopolun kiertäminen. Tämä olisi ollut helppo valinta. Oikeastaan ihan itsestäänselvä. Mutta me halusimme jotain muuta.
Kun olin ehtinyt nähdä ja lukea mm. Ravadaskönkäästä, Härkäkosken vuokrakämpästä, kesäaikaan järjestettävistä veneretkistä ja yllättävän vaikuttavasta Joenkielinen-tunturista, emme oikein voineet tyytyä enää ”pelkkään” luontopolkuun. Mietimme vaihtoehtoja, käytettävissä olevaa aikaa, seurueemme voimavaroja jne.
Suunnitelmamme alkoi saada raameja, kun löysimme netistä sellaisen vuokramökin (Paltton Tieva), jonka rannasta löytyi vuokralaisten käyttöön tarkoitettu soutuvene. Me pääsisimme kuin pääsisimmekin joelle! 🙂



Yhdistelmä soutua ja patikointia
Uutena haaveenamme oli soutaa Tievan rannasta muutama kilometri kohti Sotkajärven taukopaikkaa, kavuta Joenkieliselle ja palata samaa reittiä takaisin.
Suunnitelma oli edelleen suhteellisen mittava ja sitäkin oltiin toki valmiita muuttamaan.
Soutuseurueemme malttamattomuuden johdosta todellinen rantautumisemme tapahtuikin huomattavasti suunniteltua aikaisemmin (noin 2,5 km päässä mökkilaituristamme). Ja koska parilla nuorimmaisellamme ei riittänyt energiaa (tai halua) sumuun verhoutuneen tunturin valloittamiseen, nautimme kaikin aistein selvästi lyhyemmästä matkasta (suuntaansa noin 3,5 km).
Ja tämäkin matka oli mitä uskomattomin ja unohtumattomin. Oli täydellistä autiutta. Oli uskomatonta kauneutta. Oli mielettömiä hiekkarantoja. Oli hehkuvia kellansävyjä.



Ainutlaatuista kauneutta ja luonnon karua karmeutta
Seurailimme rannassa porojen polkuja ja pyrimme välttämään maaston tallomista. Pidimme pari evästaukoa ja elimme epätodellisia hetkiä keskellä Lemmenjoesta huokuvaa magiaa.
Ja keskellä tätä taianomaista kauneutta näimme poronraadon. Ja toisen. Ja kolmannen. Ja vielä myöhemmin neljännenkin.
Rauhallinen esteettisyys sai säröjä, mutta uniikkius ja maagisuus sen kun kasvoivat. Pojat olivat todella vaikuttuneita. Tämä oli mieletöntä.
Me olimme todellakin keskellä käsittämättömän ainutlaatuista luontoa. Ei ollut ihmisiä, mutta oli karuja merkkejä luonnon raakuudesta. Kenties siitä ahmasta, joka on nostettu jopa Lemmenjoen kansallispuiston tunnukseen…?

Sotkajärven taukopaikka ja korkealle kohoava harju
Lemmenjoen kansallipuistosta löytyy 4,5 km mittaisen luontopolun lisäksi mm. pitkiä vaellusreittejä sekä 16 km pituinen Joenkielisen kierros (ks. reitit). Joenkielisen reitti ohittaa kodan, kapuaa Joenkielisen huipulle ja laskee täältä Lemmenjoen rannassa sijaitsevalle Sotkajärven tauko- ja telttailupaikalle.
Me emme kiertäneet tätä reittiä kokonaisuudessaan, mutta pääsimme näkemään kyseisen taukopaikan, josta löytyi mm. laituri, iso laavu, puuvarasto ja puucee.


Sotkajärvelle olimme kävelleet joenrannan poronpolkuja pitkin. Taukopaikalta sen sijaan jatkoimme takaisin veneen suuntaan merkittyä reittiä pitkin. Tämä reitti näyttää kartasta katsottuna kulkevan aikalailla joen rannassa, mutta todellisuudessa polku kohoaa korkealle harjulle ja joki vain pilkahtelee aika ajoin puiden välistä.
Mutta miten kaunista onkaan myös harjulla! Niin erilaista kuin rannassa, mutta samalla niin hienoa sielläkin!



Reitti on merkitty oranssein täplin ja polku on säilynyt ihanan pienenä. Keskellä reittiä saattaa kasvaa suuri puu, ja monipaikoin kulku-uraa koristavat kiehtovat kivet ja juurakot. Esteetöntä täällä ei siis todellakaan ole. Mutta ne, jotka pystyvät täällä kulkemaan, saavat aisteilleen ainutlaatuista hellittelyä.


Soutaen mökille
Kun me olimme palanneet veneelle ja pukeneet pelastusliivit yllemme, suuntasimme jälleen lipumaan Lemmenjoen lumoavalle joelle (joka vaikuttaa ainakin tässä suunnassa ihan järveltä ja on jopa nimetty tässä päässä Sotkajärveksi ja mökkimme edessä Juurakkojärveksi… Meillä oli mukanamme omat pelastusliivit, mutta myös Paltton Tievasta löytyy liivejä. Koot kannattanee varmistaa ennakkoon.)
Soudimme Kaapin Jounin vanhan porotilan ohi. Ohitimme kansallispuiston rajakyltin. Ihastelimme hämärtyvää iltapäivää ja sitä kauneutta, joka hehkui jokaisesta pienimmästkin heinästä ja varvusta.
Uskomatonta.

Emme odottaneet Lemmenjoen kansallispuistolta ennakkoon kovinkaan paljoa, mutta saimme jotain täysin käsittämätöntä. Kiitos. Tämä oli maagista. Paikassa todellakin oli voimaa. Äärimmäisen kunnioitettavaa voimaa.
-Johanna

P.S. Suuri suositus myös majapaikallemme, Paltto Elämysmatkojen Tieva-mökille! Mökki on suunnattu 1-4 henkilölle, mutta meidänkin 5-henkinen perheemme mahtui viettämään siellä pari yötä aivan loistavasti. Mökistä löytyy lisäinfoa osoitteesta www.paltto.fi/majoitus/tieva/. Jos on liikkeellä kesäaikaan, kannattaa katsoa myös heidän muut mökkinsä ja palvelunsa, www.paltto.fi/.
Toinen harkinnanarvoinen majoituspaikka ja retkien järjestäjä on Ahkun Tupa, ks. www.ahkuntupa.fi/. Tästä meillä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta osaisikohan joku kertoa tuohon alle omat kommenttinsa? Suuret kiitokset!
Lisätietoa Lemmenjoen kansallispuistosta löytyy osoitteesta www.luontoon.fi/lemmenjoki.
Kannattaa myös lukea tämä Retkipaikasta löytyvä kirjoitus Lemmenjoen kansallispuistosta.
Meidän muista Lapin retkistämme voit lukea mm. seuraavista jutuista:
- Karhunpesäkivi – uskomattoman upea luola tavallisen kiven sisällä!
- Tsahkalputous – Hieno ja helposti saavutettava retkikohde Kilpisjärvellä
- Sulaojan luontopolku Karigasniemellä, Kevon luonnonpuiston kupeessa
- Lasten oma, pieni luontopolku UKK-puistossa
- Syyslomaseikkailu! Eli retki Lapin mökille + 5 kansallispuistoa
Seuraathan Outdoor Familyä myös Facebookissa ja Instagramissa!