Karigasniemi / Piesjoki

Syyslomaseikkailu! Eli retki Lapin mökille + 5 kansallispuistoa

25.10.2018

Kun yhdeksän vuotta sitten ostimme pienen erämökin Karigasniemeltä, emme arvanneet, että tulisimme käymään siellä vain pari kertaa seuraavien vuosien aikana. Mutta emme me myöskään arvanneet, että muutama vuosi myöhemmin meillä olisi kolme pientä poikaa, joiden suurin syyslomatoive olisi päästä käymään tällä ikiomalla mökillämme.

Karigasniemi / Piesjoki

Tämä kovasti odotettu syysloma oli viime viikolla. Vihdoin.

Kun aikaisin sunnuntaiaamuna istuimme täyteen ahdettuun autoomme, oli edessämme vähintään viidentoista tunnin automatka ja suunta kohti autiota kylmyyttä. Mutta samalla olimme aloittamassa suuren seikkailun. Sellaisen, jota emme olleet koskaan aikaisemmin kokeneet.

”Pi-hoo! Lähdetään seikkailuun!”

Määränpää meillä oli selvillä, mutta mitä kaikkea tulisikaan mahtumaan matkalle…? Miten menisi lasten toivoma telttayö? Missä näkisimme ensimmäiset porot? Tapaisimmeko petoja? Saisimmeko kokea riippusillan? Löytyisikö omasta joesta kultaa?! Miltä näyttäisi hiirenpapanoiden peittämä lattia? Olisiko Lapissa jo lunta? Näkisimmekö miljoonien tähtien täyttämän yötaivaan…?

Erämökki / Karigasniemi  Karigasniemi / Piesjoki

Yö Hossassa

Olin suunnitellut ehtivämme ensimmäiseksi yöksi Oulangan kansallispuistoon, mutta tauko Suomussalmen Jätkänpuistossa venähti, ja auringonlasku alkoi häämöttää. Sattumoisin huomasimme tien varressa Hossa-kyltin, joka hohti lämpöistä tervetulotoivotusta ja tuntui kutsuvan meitä kylään.

Teimme superpikaisen karttagooglailun ja kaarsimme Volvomme kohti ennenkokematonta kansallispuistoa. Valitsimme yösijaksemme Pitkä-Hoiluan telttapaikan ja parkkeerasimme auton kauniin järven kupeeseen. Edessämme oli hieno yö. Ja ilta. Ja aamu. (Niin hienot, että kirjoitan tästä kokemuksestamme tuonnempana vielä oman, erillisen blogijutun.)

 

Mökille!

Aamun valjettua matkamme jatkui kohti pohjoista. Jos olisimme suunnitelleet Hossa-vierailun ennakkoon, olisimme aivan varmasti poikenneet kurkkaamassa vähintäänkin Julma-Ölkyn. Nyt olimme kuitenkin selvästi suunniteltua etelämpänä, ja aikataulu haastoi meitä suuntaamaan pikimmiten ylöspäin.

Ilmassa oli intoa ja kysymyksiä. Ehtisimmekö piipahtaa vielä Oulangan kanjonilla? Tai edes yhdellä riippusillalla? Entä pääsisimmekö omalle mökillemme vielä tämän päivän puolella? Olisiko mökki enää edes paikoillaan?! Miltä siellä näyttäisi…?

Karigasniemi / Piesjoki

Skippasimme Oulangan ja kiisimme Muumi-laulujen tahdissa läpi Pohjois-Pohjanmaan kunnaiden.

”Pi-hoo! Seikkailu jatkuu!”

Tuli Ruka. Ja Pyhä ja Luosto. Tuli Saariselkä. Ivalo. Ja lopulta Karigasniemi.

Aurinko oli laskenut ja pimeys peitti taivaan. Mikä olikaan se tie, josta mökille pitäisi kääntyä? Ei, ei se ollut tämä…. Ei tämäkään… Pieni tie oli pehmentynyt mudaksi. Pääsisiköhän tästä autolla enää yhtään eteenpäin…? Vai pitäisiköhän sittenkin yöpyä Kalastajan majatalossa ja odottaa aamun valkenemista…?

Emme me odottaneet. Saimme auton vähän lähemmäs mökkiämme. Ja siellä se pieni, hitusen kallellaan oleva hirsitupa näkyi polun päässä. Meidän oma mökkimme. Paikka, jossa esikoisemme oli saanut alkunsa ja herännyt 1-vuotispäiväänsä. Mutta jossa nuorimmaisemme eivät olleet vielä koskaan aikaisemmin käyneet…

Olimme vihdoin perillä. Ei mökki ollut järin hieno, mutta tunnelmallinen se oli. Ja omalla tavallaan ihanan luonnollinen. 🙂

Avotakalla tätä mökkiä ei saa lämpimäksi, mutta merinovillan ja makuupussien lämmössä oli hyvä nukkua. Aamuun asti.

Karigasniemi / Piesjoki

Päivä Karigasniemen kauneudessa

Seuraavan päivän vietimme mökin pihapiirissä. Lapset riemuitsivat lätäköiden pintaan muodostuneesta jäästä – ja ennen kaikkea sen rikkomista. He myös nauttivat tonttimme pirunpellosta ja mökin takana kohoavasta mäestä. Esikoinen sai kokeilla veistämistä ja tulien sytyttämistä. Kaikki osallistuivat nuotioruuan valmistamiseen.

Minä itse ihastelin kuuran kaunistamia varpuja ja Piesjoen solinaa. Oli hienoa nähdä, miten lapset iloitsivat. Tämä oli juuri sitä, mitä lokakuiselta mökkireissulta saattoi odottaa.

Nuotiolla paistetut muurikkalätyt maistuivat. Sauna lämpesi. Tähtitaivas todellakin lumosi.

Mutta samalla oli kylmä. Lätäkköleikit olivat kastelleet useamman vaatekerran, eikä saunakaan saanut niitä kuiviksi. Autolla ei oikein voinut yrittää lähteä edes kauppaan – saatikka Jäämerelle, kuten olimme suunnitelleet.

Mökki oli nyt nähty ja koettu. Pahimmat remonttitarpeet oli korjattu. Mieli oli hyvä. Mutta ehkäpä sittenkin pitäisi suunnata jo kotimatkalle…? Ennen kuin ilo kääntyy itkuun…?

 

Karigasniemi / Piesjoki

 

Erämökillä

Kohti kylpylää

Aamiaisen jälkeen päätimme kasata tavaramme ja hyvästellä mökin. Pikavisiittimme oli oikein onnistunut. Lyhyt mutta hieno.

Ehkäpä ensi kerralla tulemme pidemmäksi aikaa? Ja lämpimämmällä säällä? Tai ainakin asennamme hankkimamme lämmittimen…? Tai ehkä viritämme takkaan lämpöä varaavan sydämen…?

Karigasniemi / Piesjoki

Me nautimme poronkäristykset Kalastajan majatalossa, piipahdimme Norjan puolella ja  kiersimme Kevon luonnonpuiston kupeessa sijaitsevan, upean Sulaojan luontopolun. (Juttu ko. reitistä tulee tänne blogiin tuonnempana.)

”Pi-hoo! Seikkailu jatkuu taas!”

Suunnitelmamme elivät lennossa ja seuraava mökkiyö vaihtui hotellilakanoihin ja kylpylän lämpöön. Suuntanamme oli Saariselkä.

Holiday Club Saariselkä  saa perheeltämme arvosanaksi täyden kympin. Oli huippuloma! Kun viisihenkinen perhe saa kylpeä, nukkua ja syödä aamiaista tällaisissa puitteissa alle 150 eurolla (syyslomatarjous), ei voi kuin suositella!

 

Minne seuraavaksi?

Kun lapset olivat vaipuneet untenmaille, saimme jälleen uppoutua seuraavan päivän suunnitteluun. Minne suuntaisimme? Mitä kaikkea tekisimme?

Minä rakastan suunnittelua. Sitä, että kaikki on avoinna ja Google toimii. Sitä, että voi valita, mitä haluaa. Miettiä vaihtoehtoja ja toteuttaa parhaat ideat. Meillä oli vielä pari päivää aikaa ja reilut 1000 kilometriä matkaa, mutta muuten kaikki oli vapaasti toteutettavissa.

Miten olisi vielä yksi telttayö? Tai ainakin joku huikea kansallispuisto? Ja vihdoin se riippusilta! Minne ehtisimme yhdessä päivässä?

Hei, Oulangan läheltä saisi aamiaismajoituksen asuntovaunussa alle viidelläkympillä! Tai miten olisi Basecamp Oulanka? Tai vielä toinenkin kylpyläyö…?

 

Suuntana etelä

Aloitimme päivämme loistavalla aamiaisella, suuntasimme Kiilopäälle ja kiersimme pienen, ihastuttavan Vasapolku-nimisen luontopolun Urho Kekkosen kansallispuistossa. (Lue juttu täältä.)

Aamureippailun jälkeen istuimme jälleen autoon ja käänsimme ajovalot kohti etelää.

Suunnitelmamme olivat edelleen ihanan auki, mutta lopulta etsimme kartasta helpoiten tavoitettavan riippusillan ja soitimme Kuusamon Tropiikkiin. Ajoimme muutaman tunnin kohti Oulangan kansallispuistoa ja Pienen Karhukierroksen lähtöpistettä. Niskakoskella saimme helposti toteutettua 4-vuotiaamme suuren riippusiltatoiveen. (Juttu täällä.)

Tämän jälkeen hurautimme vielä pienen pätkän kohti uutta kylpylää. 🙂 (Myös Kuusamon Tropiikista 5-henkinen perhe sai hyvän huoneen, kylpyläkokemuksen ja aamiaisen syyslomahintaan alle 150 eurolla.)

 

Vielä yksi uusi kansallispuisto

Oma seikkailumieleni olisi ollut valmis vielä yhteen väliyöhön ennen kotiinpaluuta, mutta päätimme kuitenkin tehdä viimeisenä päivänä pitkän ajorupeaman ja palata perjantain pimeydessä Koti-Espooseen.

Mutta ihan suoraan emme suinkaan ajaneet, vaan halusimme kokea matkalla vielä yhden uuden, hienon kansallispuiston.

Syötyämme buffetlounaan sotkamolaisessa Ravintola Messissä ja ajettuamme vielä pikkumatkan Rautavaaraan, pidimme parin tunnin sporttitauon Tiilikkajärven kansallispuistossa. (Lisäinfoa tästäkin paikasta on tulossa erilliseen juttuun.)

Lopulta 500 kilometriä myöhemmin kannoimme kolme lasta jatkamaan uniaan ikiomissa kotisängyissään…

 

Mitä seuraavaksi?

Oi, että miten kiva loma meillä olikaan! Ihana yhdistelmä telttailua, retkeilyä, eräilyä ja lämpimiä altaita… 🙂 Suosittelen! (Ja voit ilman muuta kysellä meiltä vinkkejä, mökkiä tai mitä tahansa. Vapaasti käytettäviin / vuokrattaviin tupiin voit puolestaan tutustua esim. Luontoon.fi-sivustolla.)

Mutta minne seuraavaksi? Ehkäpä telttayö jo ensi viikonloppuna pääkaupungin kupeessa? Tai vaikkapa jouluyö autiotuvassa…?

”Pi-hoo! Uusi seikkailu kutsuu!” – kuten Muumi-kirjoissakin huudahdetaan. 🙂

Lappi / lokakuu

– Johanna

 

Tämän jutun kuvat on otettu Karigasniemen mökkimme pihapiiristä. Muista kohteista on tulossa kuvia kutakin paikkaa koskevaan erillisjuttuun!

P.S. Seuraatko Outdoor Familyä jo Facebookissa ja Instagramissa?

Ihanaa, jos tykkäät ja jaat! Kiitos!

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *