Oi, oi, oi, miten ihana retki meillä olikaan pari päivää sitten Tammelan Ruostejärvellä!
Paikka ansaitsisi huolella mietityt sanavalinnat, kauniit kuvailut ja toinen toistaan hurmaavimmat korulauseet. Mutta toisaalta retki oli niin hieno, etten millään malta odottaa sellaista hetkeä, että ehtisin uppoutua leikittelemään kielellä – tässä siis pikaisesti paljon kuvia ja vähän briiffiä!
Ruostejärvi on yksi Tammelan helmistä
On ihan uskomatonta, että pienestä, hämäläisestä Tammelan kunnasta löytyy kahden upean kansallispuiston (Liesjärvi ja Torronsuo) lisäksi vielä Ruostejärven kaltainen luontohelmi. (Eikä tämäkään vielä riitä, sillä ihan lähistöllä sijaitsee myös mm. Saaren kansanpuisto!!)
Ja jotenkin on ihan käsittämätöntä, että nämä kaikki sijaitsevat vain reilun tunnin päässä niin pääkaupunkiseudulta kuin Turun ja Tampereenkin suunnilta. Kannattaa ihan ehdottomasti käydä!
Monta hienoa, lyhyttä reittiä
Ruostejärven virkistysalue levittäytyy Hämeen luontokeskuksen ja Eerikkilän urheiluopiston ympärille. Alueelta löytyy monta lyhyttä, erityisesti lapsiperheille ihan täydellisesti sopivaa retkireittiä. Yhdellä pääsee kulkemaan vetolossilla, toisella ylittämään kapean salmen pitkää siltaa pitkin ja jopa pienellä, puolen kilometrin mittaisella lenkillä saa juosta pitkät pätkät pitkospuita.
Alueelta löytyy ihastuttavia, kapeita harjanteita. Joka puolella on vettä. Ja kaiken kruunaa pitkä hiekkaranta. Ihan täydellistä.
Kun itse saavuimme Ruostejärvelle kesäkuisena keskiviikkoiltana, oli parkkipaikalla vain muutamia autoja. Luontokeskus ei ollut vielä avannut oviaan koronakevään jäljiltä. Rannalla oli iltapäivää viettämässä muutamia perheitä. Joku suppaili. Toinen leikki hiekassa. Muutamat uivat.
Me olimme jättäneet suurimman osan tavaroistamme vielä autoon odottamaan ja otimme ensituntumaa alueeseen. Lapset intoutuivat heti leikkeihinsä ja itse tutkailin pikaisesti lähimmät retkipolut: 500 metrin mittaisen Muurahaispolun ja 800 metrin mittaisen Lapinniemenpolun.
Meidän metsä -luontopolku
Pian lähdimme koko perheen voimin tutustumaan suomalaisesta metsästä kertovaan Meidän metsä -luontopolkuun. Reitti kulkee kauniissa maastossa kohti Toralahden ylittävää vetolossia ja rannassa sijaitsevaa laavua. Matkaa laavulle on 1,4 km, ja takaisin tullaan samaa reittiä. Eli yhteensä reitin pituudeksi tulee 2,8 km.
Miten hienoa onkaan, että näinkin lyhyellä matkalla saa kokea jotain niinkin uniikkia kuin vetolossin! Reitti myös kulkee pientä polkua pitkin, hurmaavien suopursujen keskellä. Vesi kimmeltelee koivujen takana. Käki kukkuu. Lopussa juostaan pitkospuita. Oi, että.
Itse söimme laavulla pienet eväät ja suuntasimme juoksujalkaa takaisin kohti kutsuvana kimmeltävää hiekkarantaa.
Ideaali hiekkaranta lapsille
Lapset eivät malttaneet odottaa teltan pystyttämistä saati eväiden grillausta, ennen kuin säntäsivät veteen. Edes uima-asuja ei ehditty hakea ennen kuin kaikki kolme jo kahlasivat jo matalassa rantavedessä.
Aurinko lämmitti. Tuntui olevan kesän ensimmäinen todellinen hellepäivä. Yhden lapsemme kipsattu käsi ei enää haitannut juoksua tai juuri muutakaan menoa (viikon jälkeen) – mutta kastua kipsi ei saanut.
Ranta oli aivan ideaalin matala lapsille. Ja muovipussilla peitellyn kipsikädenkin kanssa siinä pystyi onneksi helposti kahlailemaan. (Tosin tottakai vajaa 8-vuotiaamme olisi halunnut sukellella, snorklailla, suppailla ja uida kunnolla, mutta onneksi kipsin saa pois näillä näkymin jo alle kolmen viikon päästä… 🙂 )
Grillailua ilta-auringossa
Perheemme isä raahasi telttailukamojamme autolta rantaan. Olimme sijoittuneet reilun sadan metrin päähän varsinaiselta päärannalta (ja noin puolen kilometrin päähän parkkipaikalta).
Kaikille alkoi olla nälkä, ja kello lähenteli jo kahdeksaa, ennen kuin saimme alkupalahalloumit grilliin ja aloimme taputella mukaan otetusta taikinasta pieniä pitsoja.
Vaikka kello oli liikaa, oli niin hienoa istua autioituneella rannalla ja nauttia retkigrillin antimia. Oli kaunista. Oli kivaa. Oli hienoa.
Rantaleikit jatkuivat, ja jälkiruuaksi kaivoimme ruokatermareista jäätelöä grillattujen hedelmien ja vaahterasiirapin seuraksi.
Muita ei enää näkynyt, mutta me nautimme kesäillasta. Vielä auringon laskiessakin veteen tarkeni hyvin mennä uimaan. Niin ihanaa.
Vaikka vuorokausi lähenteli jo loppuaan, ennen kuin telttamme lopulta hiljeni, oli ilta ollut mitä onnistunein.
Unelmien lenkki uutta siltaa pitkin
Aamu valkeni yhtä kauniina kuin ilta oli päättynyt. Puoli kahdeksan aikaan hipsimme teltasta hiljaa ulos keskimmäisemme kanssa. Muut nukkuivat vielä.
Me lähdimme kulkemaan reittiä kohti Eerikkilää ja sieltä Leppilammen laavua. Harjut hurmasivat. Uusi, pitkä silti ihastutti. Suopursut tuoksuivat. Vesi kimmelteli. Sudenkuoppa teki vaikutuksen. Pitkospuut innostivat hurjaan juoksuun. Hienoa. Myllylahden laavulla oli yksittäinen teltta, mutta ketään muuta ei näkynyt missään.
Kun saavuimme takaisin omalle teltallemme, olivat muutkin jo heränneet ja lähteneet tutkimaan ympäristöä. Aloimme valmistella aamupalaa. Yhdeksän aikaan ohi ajoivat ensimmäiset maastopyöräilijät. Kymmeneltä rannalle tuli pari uimaria.
Olisi ollut mielettömän hienoa ehtiä vielä täyttää sup-lauta ja meloa Ruostejärven pinnalla. Mutta miehen työpäivä oli vielä edessä ja mm. yhdet kaverisynttärit odottivat. Lapset eivät olisi malttaneet millään lähteä kotiin. He kahlailivat taas vedessä ja mm. juoksivat siltaa kymmeniä kertoja edestakaisin. Voi, kunpa olisimmekin voineet vielä jäädä tänne toiseksikin yöksi. Aivan ihana paikka.
Ihania retkihetkiä!
-Johanna
Ruostejärvestä löytyy lisäinfoa Luontoon.fi-sivustolta. Myös esim. Retkipaikasta löytyy juttuja Ruostejärvestä (ks. esim. tämä), ja esim. Curious toes happy souls -blogista voi lukea jutun Meidän metsä -luontopolusta.
Liesjärven kansallispuisto sijaitsee ihan Ruostejärven kupeessa, ja tuolta Liesjärveltä olen itse kirjoittanut seuraavat jutut:
- Kevätyö Hyypiön kämpällä ja oodi maailman parhaalle merinovillalle
- Pyöräilyä ja patikointia Liesjärven kansallispuistossa
Seuraathan Outdoor Familyä myös Facebookissa ja Instagramissa!
