Kun mietimme vappuviikonloppuna telttaretkemme kohdetta, olivat valintakriteereitämme mm.
1.) se, että kohde olisi meille ennestään tuntematon,
2.) se, että pääsisimme sekä veden että metsän äärelle,
3.) se, että olisi hyvin todennäköistä, ettei paikalla olisi lisäksemme juurikaan muita retkeilijöitä,
4.) se, ettei ajomatka Espoosta perille kohteeseen ylittäisi tuntia sekä
5.) se, että auton saisi pysäköityä lähelle telttaa.
Pienen pähkäilyn jälkeen suuntasimme retkikamppeilla täytetyn automme kohti Karkkilassa sijaitsevaa Onkimaanjärveä.
Mikä Onkimaanjärvi?
Olin bongannut tämän kohteen Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen sivuilta (uuvi.fi), ja esittelyn perusteella paikka olisi ihanteellinen kesäisen suppailu- tai melontaretken kohteeksi. Se vaikutti sellaiselta ihan pieneltä pistäytymiskohteelta, jossa voisi käydä normioloissa paistamassa retkieväitä, tekemässä kivan järvilenkin ja bonuksena ihailemassa kaunista sammalmetsää.
Pinta-alaltaan pienelle ulkoilualueelle ei ehkä kannattanut suunnitella suurta patikkaurakkaa tai ladata itselleen muutenkaan kovin suuria odotuksia. Mutta samalla se vaikutti juuri sellaiselta paikalta, jossa saattaisi olla hyvinkin väljää tuollaisena pilvisenä viikonloppuna, johon oli lupailtu myös vesisadetta…
Vappupäivä rauhallisella rannalla
Kun saavuimme vappuruokiemme kanssa tuonne Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajalla sijaitsevaan retkikohteeseen, oli pienellä pysäköintialueella vain yksi muu auto. Vappupäivä oli ehtinyt iltapäivään. Kello lähenteli puoli kahta.
Säntäsimme ilman kantamuksia katsomaan ympärillemme. Ja rannassa, ehkä parin sadan metrin päässä parkkikselta, löytyi kaunis järvimaisema tulipaikkoineen ja pöytäryhmineen.
Nuotiossa oli vielä pieni hiillos edellisten käyttäjien jäljiltä, mutta muuten edeltäjämme olivat jo päättämässä omaa retkeään. Aivan pian me olimme ainoat ihmiset koko Onkimaanjärven ulkoilualueella.
Katoimme pöytään metsäpiknikkimme. Lapset säntäsivät leikkimään. Ihailimme maisemaa. Oli hienoa. Oli kivaa. Skoolasimme vapulle ja keväälle.
Ei mikään ihan ideaali telttailukohde
Kun kuulimme lähestyvää auton ääntä, siivosimme pöydän seuraavaa vappukattausta varten. Oli meidän aikamme tehdä tilaa toisille.
Tutkimme ympäristöä. Etsimme teltallemme paikkaa. Lapset kiipeilivät puissa ja leikkivät järveen kaatuneella puunrungolla. He ihastuivat paikkaan. Halusivat ottaa sen omakseen.
Vaikka tulipaikan ympäristö oli rajallinen, se tarjosi hyvin tilaa kahdelle perheelle. Mutta samalla se oli niin rajallinen, ettei teltan pystytys tuntunut soveliaalta. Vaikka miten etsimme, ei telttapaikkaa löytynyt kuin aivan tulipaikan kyljestä, yksi sen molemmilta puolilta.
Koska yleistä paikkaa ei tietenkään voi vallata, pidimme tavaramme kasassa vielä pitkään sen jälkeen, kun toiset olivat lähteneet. Me paistoimme munkkeja retkikeittimellä (ks. juttu). Lapset halusivat välttämättä käydä uimassa (lue: pikaisesti vähän kastautumassa). He yltyivät myös riehakkaaseen pyyhetanssiin ja nostivat vapputunnelman hyvinkin vauhdikkaaksi…
Päivä oli jo pitkällä, kun teimme nuotioon tulet ja paistoimme iltapalaksi hotdogeja. Hetken päästä nukkumatti alkoi ripotella hiekkojaan, ja uskaltauduimme vihdoin kokoamaan telttamme alueen paraatipaikalle. Ja jo pian yhdeksän jälkeen teltassa tuhisi viisi onnellista retkeilijää…
Hyvää huomenta!
Aamu alkoi aurinkoisesti ja linnut tarjoilivat konserttiaan. Ensimmäinen lapsemme säntäsi rantaan heti herättyään. Eikä mennyt kauaakaan, kun kaikki kolme olivat jälleen uppoutuneet leikkeihinsä.
Ei ollut kiirettä nauttia aamupalaa. Ei ollut kiirettä mihinkään. Onkimaanjärvi oli kaunis ja rauhallinen.
Oma toiveeni oli vielä päästä näkemään, millainen olisi se polku, joka alueen karttaan oli piirretty ja jonne pysäköintialueen kupeesta ohjattiin.
Kun aamulla kymmenen aikaan olimme koonneet kaikki tavaramme, teimme jälleen vahdin vaihdon ihan täydellisellä ajoituksella; Päivän ensimmäinen retkiseurue saapui paikalle juuri, kun itse suuntasimme kohti vihreää metsää.
Parasta polulla oli takametsän vihreys
Lähdimme kulkemaan retkipolkua ja seurailemaan valkoisia maalimerkkejä. Kuljimme järvenrantaa ja sukelsimme kuusien syleilyyn. Hetken päästä ylitimme hiekkatien – mutta samalla hukkasimme polkumme. Osa seurueestamme tyytyi suosiolla (tai oikeammin suurella ilolla) suuntaamaan suoraa tietä takaisin autollemme, mutta me teimme esikoisemme kanssa vielä mitä ihanimman piipahduksen tien toisella puolella olevaan sammalmetsään.
Kuljimme pieniä polkuja pitkin, mutta merkittyä reittiä emme enää löytäneet. (Ehkä tämä oli syy, ettei Onkimaanjärven esittelyssä puhuta sanaakaan mistään reitistä…?) Mutta voi ihanuus, miten kaunista täällä olikaan! Aurinkokin heitti säteitään puiden välistä. Vihreys täytti maiseman. Silmät nauttivat.
Osa Ilvesreittiä
Saapuessamme takaisin tielle ja pysäköintialueen kupeeseen huomasimme Ilvesreitin opasteet. Tästä voisi siis jatkaa matkaa kohti Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistoja. Tai Pääjärveä! Tai Melkutinta! Tai vaikka mitä! Ehkä me joskus vielä vedämme koko tuon 250 km mittaisen reitin…? 🙂
-Johanna
Muista UUVI:n retkikohteista voit lukea seuraavista jutuistani:
- Palakoski – vaikuttava retkikohde Vihdissä
- ”Tää on ihan paras paikka!” – Esittelyssä Hyvinkään Piilolammi
- Uudistunut Porkkalanniemi – kevään ensimmäinen telttaretki
- Elokuinen yö Porkkalan rantakallioilla
- Marraskuinen telttayö Porvoon Emäsalossa
- Inkoon Kopparnäs – upeita maisemia ja hienot puitteet
- Helmikuinen telttaretki lasten kanssa – kuvia kosteasta Kopparnäsistä
Onkimaanjärvestä voit lukea lisäinfoa UUVI:n omilta sivuilta.
Seuraathan Outdoor Familyä myös Instagramissa ja Facebookissa!
