Inkoon Kopparnäs - upeita maisemia ja hienot puitteet

Tarjolla paratiisimaista maalauksellisuutta ja läpi yön jatkuva konsertti! Sellainen todellinen unelmaelämys!

Rakkautta luontoon

Meillä lapset rakastavat metsää ja kallioita, perheen yhteistä aikaa ja kiireetöntä oleilua, eväitä ja makuupusseja. He nauttivat siitä, kun koko perhe ahtautuu pieneen telttaan ja viettää yön vierivieressä. He riemuitsevat nuotiotulesta ja aamupalasta merenrannassa, linnunlaulusta ja mitä mielenkiintoisimmista löydöistä.

Ja niin riemuitsen minäkin. Ja mieheni.

Tämän johdosta suuntasimme viime viikonloppuna telttaretkelle Kopparnäsin ulkoilualueelle Inkooseen, alle tunnin ajomatkan päähän Helsingistä.

Puolityhjä paratiisi

Alueella on huikeita maisemia ja upeita kallioita, merenrantaa ja kaunista metsikköä, useita parkkipaikkoja ja ulkohuusseja, keittokatoksia ja valmiiksi pilkottuja puita. Teltalle löytyy loistavia paikkoja, eikä aurinkoisena kesäviikonloppunakaan ole havaittavissa likimainkaan sellaista ruuhkaa kuin vaikkapa Nuuksion metsissä ihan tavallisena peruspäivänä.

On ihan uskomatonta, millainen näkymä aukeaa vain sadan metrin päästä puolityhjältä parkkipaikalta. Tuntuu siltä kuin olisi paljon kauempanakin saaristossa. Lokit kirkuvat, joutsenet uiskentelevat ja me ihastelemme. Tämä on kuin paratiisi.

Mutta ihan kuten vaikkapa Raamatun klassisesta Eden-kertomuksesta, myös tästä paratiisista löytyy käärme. Ja toinen. Ja kolmas. Ja neljäs. Ja viides.

Kun olemme havainneet ensimmäisen käärmeen vietettyämme vain kymmenisen minuuttia alueella, vaihdamme lapsille kumisaappaat jalkaan, alamme tömistellä ja terästämme tarkkaavaisuuttamme. Lukemani teksit Kopparnäsin rantakäärmepopulaatiosta eivät taida olla liioittelua…

Vaikka itse olisin totisesti keskittynyt rantakallioilla istuskeluun mieluusti ilman näitä kallionkoloissa luikertelevia seuralaisia, osasivat lapset riemuita ihan valtavasti myös näistä. Oli kuulemma ihan mahtavaa nähdä ihan oikeita käärmeita! Ja oli kuulemma superhuippua löytää käärmeennahka kotiinviemisiksi ja päiväkotikavereille esiteltäväksi…

Helpot eväät

Valitsimme omaksi leiripaikaksemme Rävberget-nimisen alueen ja sijoitimme teltan heti ensimmäisen keittokatoksen lähettyville, sellaiseen suojaiseen kohtaan, josta aukesi kaunis merimaisema. Koska olimme paikalla vasta myöhään iltapäivällä, rajoittui ”patikointimme” pitkälti rantahyppelyyn ja puissa kiipeilyyn.

Eväiksemme olin käynyt ostamassa näppäriä herkkuja. (Nautin luontoretkistä, mutta en asioiden tekemisestä tarpeettoman hankaliksi…) Prisman einestiskistä olin löytänyt Kokkikartanon täyslihahampurilaisia, jotka vaan lämmitimme nuotiotulella ja joiden mukana tuli myös valmiit majoneesipussit. Täytteeksi olin karamellisoinut jo kotona punasipulia, pilkkonut tomaattia ja napannut nipun rucolaa.

Olin myös purkittanut kaikille valmiiksi omat salaatit/vihenneskipot, jotka lapset saivat käsiinsä heti, kun nälkä alkoi kuulostaa huutavalta ja pihvit vasta odottelivat lämpöään. (Tämä oli loistava teko, ja nepalilaisen noutoruuan mukana tulleet muovirasiat osoittautuivat erittäin näppäriksi retkirasioiksi. Oli siis kannattanut jemmata niitä kaapin perälle… 🙂 )

Itse oikein hykertelin tyytyväisyyttä istuskellessani siinä rantakalliolla rakkaimpieni keskellä. Punaviini maistui teräsmukistakin erinomaiselta, ja nuotiotuli oli tehnyt jopa jauhelihasta herkullista. Ja siinä vaiheessa, kun kaivoin eväskassista sipsipussin ja lapset saivat sännätä se kädessään lämpimään telttaan, koin oloni maailman ihanimmaksi äidiksi… 😉

Tiukka telttayö ja kuulas kesäaamu

Telttayö oli telttayö. Kun viisi henkeä oli ahtautunut kolmenhengen halpistelttaan, ei tilaa ollut yllinkyllin. Osa lapsista sai nukuttua ihanan hyvät unet, mutta me loput jäimme kaipaamaan mm. kääntymismahdollisuutta ja pehmeämpää patjaa… Ja vaikka olikin hienoa kuunnella luonnon huikeaa laulukonserttia, alkoi aamuyön tunteina kaivata jo hitusen hiljaisuuttakin…

Tästä huolimatta oli mielettömän hienoa herätä kuulaaseen kesäaamuun teltan uumenista. Mieheni keitti kahvit retkikeittimellä ja minä kaivoin jälleen take away -bokseja kylmälaukusta. Olin pakannut kaikille valmiiksi iltasalaattien lisäksi myös ikiomat aamumarjat ja -hedelmät. (Ja näin vältyimme turhilta riitelyiltä siitä, että joku lapsista olisi saanut yhden mansikan enemmän kuin joku toinen…)

Kun aamupalaleivät oli syöty, mehut juotu, kalliohyppelyt tehty ja leiri korjattu, ajoimme katsastamaan vielä huikean Kallioniemen ja testaamassa Sandfjärden hiekkarannan. Hienoja paikkoja kaikki! Kiitos Kopparnäs – tulemme varmasti uudelleen!