20.11.2018
Vieressä aukeaa meri. Aallot lyövät rantakiviin. Eivät myrskyisästi, vaan rauhoittavan lempeästi. Ne soittavat rytmiä unelle. Kutsuvat mukaansa.
Koko perheemme on kääriytynyt lämpimiin makuupusseihin, ja se kylmyys, joka hetkeä aikaisemmin oli ehtinyt hivuttautua pieniin varpaisiin, on kaikonnut kauas marraskuiseen yöhön. Jäljellä on hyvä olo. Ja onnellisuus.
Yksinäiseltä näyttävä telttamme on täynnä tyytyväistä hymyä ja poikkeuksellisen kauniita unia. Miljoonat tähdet tarjoavat seuraansa ja kuu heittää yllemme himmeän yövalon. Tähän on hyvä nukahtaa.
Palkitseva valinta
Ei marraskuista koleutta tarvitse ottaa vastaan synkistellen. Ei harmaassa tihkusateessa ole pakko haaveilla etelän auringosta tai valkoisista lumikinoksista. Pimeydestä voi nauttia. Kaikin aistein.
Kun ystävämme kuulivat viikonloppusuunnitelmistamme, olivat reaktiot lähinnä ihmetteleviä. Kun kerroimme lähtevämme lauantai-iltana ajamaan yöksi Emäsalon rantakallioille, ei vastaanotto ollut ihastuneen ylistävä.
”Siis telttailemaan? Nyt?! Miksi?!?”
Tottahan toki olisimme voineet lämmittää kotona saunan, syödä pitsaa ja vaikka katsoa jonkun kivan perheleffan. Olisimme voineet nauttia kotimme yltäkylläisiltä tuntuvista puitteista ja nukahtaa hyvään sänkyyn, untuvapeiton lämpöön.
Mutta voi että, millaisen elämyksen saimmekaan, kun pakkasimme retkeilykamat autoon ja ajoimme pimeydessä kohti Porvoota!
Kaunis Varlaxuddenin ulkoilualue
Emäsalon kärjessä sijaitseva Varlaxudden on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ylläpitämä ulkoilualue. Kahdentoista hehtaarin kokoiselta alueelta löytyy keittokatos, nuotiopaikka sekä huussi. Heti parkkipaikan kupeessa on myös roskis ja iso puukatos. (Oman vierailumme aikana tarjolla ei tosin ollut yhtä ainutta klapia tai pölkkyä, mutta onneksi olimme napanneet kotoa mukaamme muutamat puut…)
Varlaxudden on kaunis merenrantakohde, jossa parkkipaikkakin sijaitsee aivan rannan tuntumassa. Ja ihan läheltä löytyy myös bussipysäkki.
Merkittyjä retkeilyreittejä alueella ei ole – mutta sitäkin enemmän sieltä löytyy kiviä, jotka kutsuvat kiipeilyyn ja parkouriin.
Kohti pimeyttä
Kello oli jo iltaseitsemän, kun me saavuimme Varlaxuddenin ulkoilualueen parkkipaikalle. (Kuopuksemme jalkapallokoulun vuoksi emme valitettavasti olleet päässeet matkaan aikaisemmin.) Pari viikkoa kestänyt tihkusadejakso oli päättynyt ja kirkkaalla yötaivaalla loisti komea kuu. Rannan suunnalla kajasti nuotiotuli.
Kuljimme otsalamppujen valossa tutkimaan vierasta ympäristöä. Muutamat retkeilijät olivat vielä lopettelemassa omaa päiväretkeään, mutta vähitellen koko alue hiljeni. Jäljelle jäimme vain me.
Pystytimme teltan, sytytimme nuotion ja aloimme paistaa mm. iltapalalättyjä kirkkaan tähtitaivaan loisteessa. Tämä oli juuri sitä kiiltokuvamaista idylliä, josta jokainen retkeilijä kai haaveilee. Sellaista ihanan palkitsevaa rauhaa.
Paitsi että omasta tunnelmastamme oli idylli valitettavan kaukana. Lapsille alkoi tulla vilu. Ja liian kova nälkä. Ja tietysti myös uni.
Enkä minäkään suinkaan riemuinnut huomatessani edellisten tulistelijoiden jättäneen puoliksi syödyt makkaransa ja oluttölkkinsä kauniille nuotiopaikalle. Saatikka todetessani astuneeni koirankakkaan aivan keittokatoksen edessä… Arggh.
Omaankin mieleeni alkoi jo pikkuhiljaa hiipiä kysymys siitä, miksi ihmeessä olin käyttänyt tunteja retkivalmisteluihin ja kuskannut pienet lapsemme marraskuiseen pimeyteen… Oliko tämä sittenkään sen arvoista…?
Luonto tekee hyvää
On tutkittu fakta, että luonto lisää mielihyvää ja parantaa ihmisten hyvinvointia. Se laskee sykettä, verenpainetta ja stressiä. Se lisää keskittymiskykyä ja tarjoaa moniaistisia elämyksiä. Nämä vaikutukset ilmenevät kuulemma jo muutamassa minuutissa, ja syvenevät 20 minuutin oleskelun jälkeen.
Mutta mitä tapahtuukaan, kun on viettänyt luonnossa kymmentuntisen yön?
Onnellinen aamu
Kahdeksan aikaan aamulla ensimmäinen lapsemme kömpi makuupussistaan, ja pian koko telttaseurueemme oli herännyt. Kaikki kolme lastamme ampaisivat innoissaan rantakiville. Aurinko pilkisteli ohuiden pilvien välistä, ja koko Varlaxudden tuntui jälleen täyttyvän ilosta. Pahinkin harmitus näytti häipyneen yön pimeyteen, eikä yksikään lapsistamme tuntunut enää edes muistavan edellisillan epämiellyttävyyksiä. Kaikki oli kivaa. Kaikki oli hienoa. Kaikki oli kaunista.
Söimme aamiaista kallioilla. Lapset tutkivat ympäristöä. Ja leikkivät. Ja keräsivät aarteita.
Nuotiolounas
Kokosimme tavaroita kasaan, ja pian parisen tuntia oli vierähtänyt kuin huomaamatta. Alueelle alkoi saapua kalastajia ja muita retkeilijöitä. Aurinko paistoi. Oli valtavan kaunista.
Sytytimme jälleen nuotion ja nostimme tulille lounasnyyttimme (keitettyä perunaa, savulohta, pestoa, punasipulia, tomaattia). Samalla paistoimme tikunnokassa leipiä.
Lapsilla oli majoja jättimäisten kivien koloissa. Ja pienempiä piilopaikkoja eri puolilla nuotiopaikkaa. He nauroivat ja hihkuivat. Ja kiipeilivät puissa. Minä ihailin merta ja tulta. Ja lapsiani.
Jälkiruuaksi paistoimme vielä hedelmä-kaurapaistosta ja keitimme hiipuvalla liekillä kunnolliset nokipannukahvit.
Päivä jatkui laakeilla kallioilla, joista sai katsoa, miten meri kulkee loputtomiin. Taivas alkoi vetäytyä pikkuhiljaa pilveen, mutta enää ei ollut epäilystäkään siitä, oliko tälle retkelle kannattanut lähteä.
– Johanna
P.S. Kirjoitan erillisen jutun siitä, mitä varusteita kannattaa olla ja mitä on hyvä ottaa huomioon, kun lähtee telttailemaan kylmällä säällä.
P.P.S. Kirjoitan erillisen jutun myös hyvistä retkieväsvinkeistä!
Varlaxuddenista löytyy lisätietoja Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen sivuilta (uuvi.fi/fi/kohde/varlaxudden/) ja esim. Retkipaikka-sivustolta (retkipaikka.fi/emasalon-rantarauhaa-varlaxudden-porvoo/).
Muita telttaretkijuttujani ovat olleet seuraavat: (klikkaa otsikkoa lukeaksesi jutut)
- Elokuinen yö Porkkalanniemen rantakallioilla
- Iso-Melkutin Lopella – täydellinen retkikohde 100 km päässä Helsingistä
- Inkoon Kopparnäs – upeita maisemia ja hienot puitteet
Seuraathan Outdoor Familyä myös Facebookissa ja Instagramissa!
