Tämä juttu on pieni tarina siitä, mitä kaikkea tapahtui, kun isä ja poika lähtivät kahdestaan parin yön telttaretkelle Repoveden kansallispuistoon. Millaista oli? Mikä jäi 10-vuotiaan mieleen? Mihin lapsi kiinnitti erityistä huomiota? Mistä hän oli innoissaan?
Kyseessä on viime syyskuussa toteutunut synttäriretki, ja alla oleva teksti on lapsen itsensä kirjoittama, täysin sensuroimaton selostus tästä kovasti odotetusta seikkailusta.
(Tai no joo, parit pilkut ja kappalejaot lisäsimme yhteisvoimin pienenä oikeinkirjoitusharjoituksena… 😉 )
Eka ilta
Ensiks me ajettiin parkkipaikalle ja mä halusin metrilakua, koska siellä oli sellanen kioski, jossa luki metrilaku. Sitten me otettiin rinkat ja lähdettiin kävelemään. Ekana me käveltiin parkkipaikan päähän ja siellä oli iso Repovesi-kyltti. Me alettiin kävelemään hiekkatietä.
Aika pian tuli polkua ja ne polut oli tosi mutasia. Sitten me mentiin riippusillalle, mutta se oli ihan tavallinen silta, koska se ei ollut yhtään hutera. Ja isi kertoi, että se edellinen silta oli ollut liiankin riippuva ja että se riippui pois.
Sitten alkoi tulla pimeä ja me otettiin otsalamput ja sitten me oltiin Katajajärvellä ja se oli meidän telttapaikka. Me pystytettiin teltta ja me ei huomattu isoa muurahaispesää paitsi sitten vasta, kun me oltiin pystytetty teltta. Sitten tuli yks parhaista kohdista, kun me mentiin syömään iltapalaa ja siihen tuli kans yhet toiset tyypit ja sitten yks niistä alko puhua ihan koko ajan pikkelssistä. Sitten me mentiin nukkumaan.
Toka päivä
Aamulla me syötiin aamupalaa ja aamupalaks oli munakasta ja pekonia. Sen jälkeen me lähettiin kävelemään. Ensiks me mentiin suohon, johon me tehtiin huono silta ja mä pludasin. Sit me mentiin kivikkoon, jossa oli kiviä. Sieltä me mentiin aika isoon lippaluolaan, jossa oli kivikautinen kalliomaalauskäsi ja kun laitto käden sen eteen, se käsi alko hohtaa!!!
Kun me jatkettiin matkaa, niin me löydettiin muitakin kallioita. Ne oli aika isoja. Kun mä juoksin, niin mun kenkä jäi johonkin koloon ja kenkä meni vähän rikki. Se ei muuten haitannu mitään.
Sit me nähtiin vastarannalla joku iso kivikko, johon me päätettiin mennä. Me oltiin ihan super järkeviä ja lähettiin kiipee sen päälle. Me alettiin pomppiin niitä kiviä (mä olin nopeempi) ja sit isi melkein astu käärmeen päälle. Me alettiin yrittää kiipee yhelle kielekkeelle, joka me nähtiin, mut me ei sit kuitenkaan kiivetty sinne, koska isi ei antanut.
Sit me löydettiin meidän määränpää eli Olhavan vuori. Siellä oli paljon kiipeilijöitä ja mä löysin jonkun pikku luolan ja mä vähän kiipeilin. Ja sit me jouduttiin johonki pahaan ryteikköön, josta oli tosi vaikea päästä pois. Sit me mentiin jonkun toisen kallion päälle ja siellä oli lintutorni. Sitten me palattiin leiripaikalle ja tehtiin hampparit ja veisteltiin kaarnaveneitä ja mentiin nukkumaan.
Kolmas aamu
Seuraavana aamuna me lähettiin. ༼ つ ◕_◕ ༽つ Loppu.
P.S. Sen, mitä muu perheemme teki tuona samaisena viikonloppuna, voit lukea tästä jutusta: outdoorfamily.fi/nolla-isosaari/.
Edellisestä, koko perheemme, Repovesi-retkestä puolestaan voit lukea tästä jutusta: Kotaviikonloppu Repoveden kansallispuistossa.
Lisäinfoa Repoveden kansallispuistosta löytyy osoitteesta www.luontoon.fi/repovesi.
Seuraathan seikkailujamme myös Instagramissa ja Facebookissa!
Vastaa