Ranta hohtaa valkoisena. Hioutunut kallionpinta on täynnä uniikkeja muotoja. Siellä täällä on kiehtovia luolia ja omaperäisiä käytäviä. Ja väleissä hehkuu turkoosi meri. Pienet poukamat täyttyvät snorklaajista, ja monet uimarit hyppivät kallion reunoilta mereen.
Olemme saapuneet rannalle, jollaista en ole nähnyt missään enkä koskaan ennen.
Tämä paikka on ihan uskomaton. Tämä on Sarakiniko Miloksen saarella, Kreikassa.
Kun näin ensimmäisen kerran kuvia Sarakinikosta, oli selvää, että tämä tulisi olemaan yksi viimekesäisen Kreikan reissumme käyntikohteista. Kuvailut kuun pintaa muistuttavasta paikasta olivat kutkuttavia ja näkymät houkuttelevia.
Jo ennakkoon oli selvää, että Sarakiniko ei olisi mikään tylsä tusinaranta yltiösuositussa turistikohteessa, vaan jotain moninkerroin persoonallisempaa ja kutkuttavampaa. Jotain aivan unohtumatonta.
Ja tämä oletus piti paikkansa – ainakin osittain.
Missä?
Sarakiniko sijaitsee Miloksen saaren pohjoisosassa, Aigeianmeren rannalla. Ja Milos puolestaan on yksi Kykladien saariryhmän uskomattomista helmistä. Saarella on oma, pieni lentokenttänsä, mutta me saavuimme sinne laivakyydillä Ateenasta ja sisällytimme sen yhdeksi hyppelykohteeksemme Kreikan saarilla.
Milos on säilynyt pitkään vähän tuntemattomampana Kreikan saarena, eikä siellä vieläkään ole sellaisia turistimassoja kuin vaikkapa Rodoksella tai Santorinilla, mutta ei tästäkään saaresta ja sen hittikohteesta, Sarakinikosta, saa suinkaan yksinään nautiskella. Myös muut turistit ovat siis totisestikin jo bonganneet tämän valkoisen ”kuurannan”. Mutta tilaa riittää silti.
Miten?
Sarakiniko on yksi niistä kohteista, joissa Miloksen lukuisat veneretket pysähtyvät, mutta se on myös kohde, jonne pääsee helposti tietä pitkin.
Miloksen satamakaupungista, Adamaksesta, kulkee bussikyyti Sarkinikoon useita kertoja päivässä, eikä hintakaan ole kuin parin euron luokkaa (ks. lisää). Me kuitenkin olimme vuokranneet auton käyttöömme kaikiksi Milos-päiviksemme, joten ajoimme suoraan Sarakinikon parkkialueelle.
Pysäköintialueen reunassa on, paitsi bussipysäkki, myös pieni kioski, mutta mitään muita palveluita Sarakinikossa ei ole. Sieltä ei siis löydy pukutiloja, suihkuja tai ravintoloita, ei edes wc:tä. Mutta se, mitä sieltä löytyy, on jotain paljon upeampaa: ihan huimaa luontoa.
Mitä?
Milos on tuliperäinen saari ja sen maaperä on täynnä vulkaanisia kerrostumia. Sarakinikon valkoisen kalkkikivirannan kohdalla saaren vulkaanisuus konkretisoituu vaikuttavaksi visuaalisuudeksi – jota meri ja tuuli ovat hioneet vuosituhansien aikana.
Sarakinikon visuaalinen vaikuttavuus alkaa jo parkkipaikalta, mutta tänne ei tietenkään missään nimessä kannata jäädä.
Rantaa kohti kulkee valkoinen polku, ja vasemmalla aukeaa kapea, turkoosi lahti, jonka perällä on pieni hiekkaranta. Tämän lahden rannalle me leiriydyimme, mutta upeus jatkuu vielä paljon pidemmälle.
Lahden perältä löytyy kiehtovia tunneleita, mutta kun jatkaa kallion yli lisää vasemmalle, pääsee paikkaan, joka on Sarakinikon todellinen aarre. Täällä aukeaa entistä upeampia näkymiä, ja täällä myös pääsee uimaan luonnon omien luolien läpi. Lisäksi täällä on mahtavia hyppypaikkoja ja mahdollisuus mm. uida viereiseen saareen – ja hyppiä siellä lisää.
Älä siis vaan tyydy näkemään pelkästään ensimmäistä lahtea, vaan kulje ihmeessä niin pitkälle, että löydät myös nämä muut paikat!
Milloin?
On kai selvää, että hiljaisina talvikuukausina myös Sarakinikon rannoilla lienee väljää, mutta kesän kovimpina sesonkikuukausina tämäkin ranta täyttyy ihmisistä. Ja yhtälailla aamuyön aikaisina tunteina Sarakinikosta saattaa saada nauttia itsekseen, mutta keskipäivän aurinkoisina tunteina paikalle löytää aivan varmasti myös moni muu.
Me itse vierailimme Sarakinikossa kesä-heinäkuun vaihteessa, ja ajoitimme saapumisemme suunnilleen aamukymmeneen. (Tavoitteenamme oli mahdollisimman aikainen aamu, mutta tuo oli se, johon pääsimme. :))
Tuolloin pysäköintipaikkoja oli vielä hyvin vapaana, ja alueella vallitsi rauha. Me levitimme pyyhkeemme ja eväslaukkumme kapean lahden rannalle ja nautiskelimme kirkkaasta vedestä, upeista maisemista, uimisesta, snorklauksesta ja hyppimisestä.
Mutta pian paikallesaapuvien ihmisten virta alkoi kiihtyä ja vesi samentua. Ja kun puolenpäivän jälkeen ymmärsimme käydä katsomassa, mitä kallion toiselta laidalta löytyy, oli enää turha kuvitella saavansa otettua sellaisia valokuvia, joissa ei näkyisi lukuisia muita ihmisiä. Mutta varsinaisesta ruuhkasta ei voinut puhua missään vaiheessa. Ja me nautimme edelleen. Iltakahdeksaan asti.
Upea paikka. <3
Oletko käynyt Miloksella ja Sarakinikossa? Entä muilla Kreikan saarilla? Mikä on suosikkisi?
-Johanna
P.S. Palaan vielä erillisissä jutuissa siihen, mitä kaikkea muuta Milokselta löytyy, millainen on pieni Kimoloksen saari ja miten me toteutimme saarihyppelymme. Oletko kiinnostunut kuulemaan?
Seuraathan seikkailujamme myös Instagramissa ja Facebookissa!
