Hanko on täynnä toinen toistaan kauniimpia rantoja ja kallioita, pitsihuvioilta ja luontohelmiä. Yksi kaupungin erityiskohteista on Tulliniemi, ja aivan tuon niemen kärjestä löytyvä kohta: Suomen mantereen eteläisin piste.
Me teimme retken tuonne Tulliniemen kärkeen eräänä kesäkuun päivänä, viettäessämme mitä kauneinta kesäviikkoa veneemme kanssa Hangon Itäsatamassa. (Kaikista muistakin tuon viikon aikana tekemistämme retkistä voit lukea tästä Retkipaikkaan kirjoittamastani jutusta.)
Tervetuloa seuraavien sanojen ja kuvien kautta retkelle upeille kallioille, uskomattomaan vehreyteen, herkän luonnon lomassa kulkeville poluille sekä sinne aavan meren äärelle, jossa Manner-Suomi päättyy!
Tulliniemi ja sen länsilaidalla kulkeva luontopolku
Tulliniemi on Hankoniemen lounaiskärjessä oleva niemi, jossa sijaitsee mm. kaupungin ulkosatama. Matkaa Tulliniemeen tulee Hangon keskustasta ja esim. Itäsataman vierasvenelaitureilta kolmisen kilometriä. Alueen yleisilmettä värittävät laajat, aidatut satama-alueet, maahantuotujen autojen rivit, kärjessä kohoavat merivartio- ja luotisasemat sekä toisaalta mm. uskomattoman upea hiekkaranta.
Niemen länsilaidalla puolestaan pääsee keskelle ainutlaatuista, herkkää ja hienoa luonnonsuojelualuetta. Tuolla kulkee yhteensä noin 7 kilometrin mittainen Tulliniemen luontopolku (edestakaisin suuntaansa reilut 3 km).
Tulliniemen luontopolku alkaa muutaman sadan metrin päässä Tulliniemen rannan pysäköintialueelta, kapean niemen toiselta laidalta. Tuolla Tulliniemen luoteislaidalla on infotaulu, ja sieltä lähtee valkoisin tolpin merkitty reitti läpi herkän luonnonsuojelualueen. (Ks. kartat ja kulkuyhteydet täältä.)
Tulliniemen luontopolku sisältää monenlaista maastoa, tunnelmaa ja historiaa
Reitillä on pysyttävä polulla ja siellä on kuljettava jalkaisin. (Esim. pyöräily on siis kielletty.) Alkumatkasta reitti seurailee kaunista, kivikkoista merenrantaa, mutta aivan vesirajaan polulta ei saa poiketa.
Matkalla on useita luontopolkukylttejä, joissa kerrotaan alueen historiasta ja mm. harvinaisista kasveista. Lisäksi reitin varrelle osuu useita levähdyspenkkejä ja noin kilometrin kohdalla on tarjolla myös käymälä.
Merenrannasta Tulliniemen luontopolku kaartaa sisemmälle metsään – ja tunnelma muuttuu täysin toiseksi. Ollaan alueella, jonne neuvostoliittolaiset rakensivat 1940-luvulla suuren kasarmin ja saksalaiset jatkosodan aikana runsaat 100 parakkia lomalle lähteville sotilaille. Alue on ollut karanteenileirinä, ja 40-luvun lopulta 60-luvulle juoppoudesta ja irtolaisuudesta tuomittujen naisten työsiirtolana. Näistä ajoista on nähtävillä pieniä muistumia karun aidan takaa näkyvien, lyhistyneiden taloraunioiden kautta.
Mutta matka jatkuu, ja jälleen tulee uutta. On vehreyttä ja vihreyttä. On siirtyminen Uddskatanin luonnosuojelualueelle. On karjan laidunrantaa ja pätkät satama-alueen korkeaa aidanviertä. Mutta kaikkein paras on vasta edessä…
Manner-Suomen eteläisin kärki
Kun on kuljettu lintuaseman ohitse, aletaan saapua Uddskatanin kärkeen. Eteen levittäytyvät upeat kalliot ja mahtavat maisemat. Meno vaatii ketteryyttä, mutta ympäristö on mitä hurmaavin. Luontopolku tekee pienen lenkin. Kallioilta löytyy eväspöytiä. Nimensä voi kirjoittaa postilaatikosta löytyvään vieraskirjaan.
Ollaan Manner-Suomen eteläisimmässä kärjessä ja rannassa on myös tästä kertova, virallinen nähtävyysmerkki. Niin kaunista ja hienoa. Itään avautuu Suomenlahti ja pohjoiseen Saaristomeri. Edessä levittäytyy Tulliniemen saaristo – ja samalla merilintujen tärkeä pesimäalue.
Tänne kokoontuvat muuttolinnut niin meno- kuin paluumatkoillaan. Syksyisin Uddskatanilla nähdään kuulemma aivan valtavia lintuparvia, parhaimpina päivinä jopa kymmeniä tuhansia etelään suuntaavia lintuja. Vuosittain näitä alueen ohittavia muuttolintuja kerrotaan olevan jopa puoli miljoonaa.
Eikä muuttoliikenne rajoitu lintuihin, vaan Uddskatanille kerääntyvät lepäämään myös mm. Ruotsiin ja Viroon suuntaavat lepakot…
Takaisin samaa reittiä – ja suunnaksi uimaranta
Kun me ihmisretkeilijät olemme levähtäneet ja ihailleet aikamme maisemia, jatkuu matkamme samaa polkua kohti luontopolun alkupistettä. (Polulta ei siis saa poiketa, eikä esim. Tulliniemen uimarannalle voi oikaista satama-alueen lävitse…)
Ylitämme kalliot, sukellamme vehreyteen, kuljemme kangasmaastossa, ihmettelemme lahonneita parakkeja jne. Maisemat vaihtuvat ja tunnelmat muuttuvat. On ihan uskomatona, miten erilaisia pätkiä yksi luontopolku voikaan sisältää.
Kun saavumme metsästä jälleen meren äärelle, on aika juosta vielä viimeinen kilometri – ja jatkaa täältä edelleen sen muutama sata metriä mitä hienoimmalle uimarannalle.
Tulliniemen eteläinen ranta on pitkä ja upea. Siellä on ihastuttava kahvila (Cafe Oasis) ja mm. SUP-lautojen vuokrausta. On tilaa ja kauneutta. On hienoutta ja kivoutta. (Mutta ehkä on hyvä myös tiedostaa, että rannan eteläisimmässä reunassa on ns. normirannan lisäksi nudistiranta… 🙂 )
Tulliniemi on persoonallinen yhdistelmä karuja piikkilanka-aitoja ja satama-aluetta, uskomattoman upeaa luontoa ja ihan käsittämättömän hienoja hiekka- ja kalliorantoja. Se on mitä mielenkiintoisin kokonaisuus, jossa kannattaa ehdottomasti mennä käymään. Ihan jo sen vuoksi, että pääsee näkemään maamme eteläisimmän pisteen. 🙂
(Ja sitten syyslomalla taas puolestaan Utsjoelle ja Suomen pohjoisimpaan pisteeseen. 🙂 )
Kivoja retkiä!
-Johanna
