2.11.2018
Kirja ja kartta saatu kustantajalta.
Nuuksio on niin paljon muutakin kuin ne Haukkalammen suositut reitit! Ihan valtavan paljon muuta.
On käsittämätöntä, miten monta kertaa me olemmekaan kiertäneet Haukkalammelta lähtevän Punarinnankierroksen – ja samalla antaneet oman Nuuksio-intomme hiipua…
Tämä reilun parin kilometrin mittainen kierros on hieno reitti, jonka loppupuolelta löytyy myös hyvät tulipaikat. Se on sellainen helppo, kiva, kaunis, monimuotoinen ja juuri sopivan mittainen retkipolku lapsiperheille. Ihan loistava siis. Mutta erittäin ruuhkainen.
Ja kyllähän hienoja reittejä ovat myös mm. Nahkiaispolku (2 km) ja Maahisenkierros (2 km). Tai vaikka reitti Haukanholmaan (yht. 2 km). Mutta silti parkkipaikkojen järjetön ruuhkaisuus ja ko. reittien tuttuus ovat ajaneet meidät nauttimaan luonnosta toisaalle…
Mutta viime viikonloppuna tapahtui jotain poikkeuksellista. Sellaista, jonka seurauksena lapsemme ovat koko kuluneen viikon kyselleet, milloin lähdemme taas Nuuksioon. 🙂
Uusi opaskirja nostatti Nuuksio-intomme pilviin
Vielä pari viikkoa sitten Nuuksio oli meille sellainen ”ei-niin-houkutteleva” kohde, mutta yhden lauantairetken ansiosta se kohosi pikavauhtia takaisin suosikiksi. Suuri kiitos tästä kuuluu uudelle, Tommi Sirviön kirjoittamalle Nuuksion retkeilyoppaalle (Calazo 2018) ja suunnistumittakaavassa julkaistulle Nuuksio-kartalle (Calazo 2017).
Ko. uutuuskirjassa esitellään koko Nuuksion kansallispuisto sekä sitä ympäröivät ulkoilualueet. Mukana on kaikki merkityt retki-, luonto- ja yhdyspolut sekä näiden varrelta löytyvät nähtävyydet.
Kirja on jaettu kahdeksaan maantieteelliseen alueeseen: Haltia, Haukkalampi, Siikajärvi, Salmi, Vaakkoi, Velskola, Luukki sekä Pirttimäki-Oittaa. Kultakin alueelta löytyy erimittaisia reittejä, joista on kerrottu selkeästi mm. pituus, kesto, haastavuus, palvelut ja lähtöpaikat. Reitteihin liittyy myös kartat sekä yksityiskohtaisia reittiselostuksia. Lisäksi kirjassa on kuvia ja mm. vinkkejä useamman päivän vaelluksiin. Suosittelen!!
Kartta puolestaan saa pisteitä mm. vedenkestävyydestään, mittakaavastaan (1:15 000) sekä siitä, että mukana on peruskarttamerkkien lisäksi mm. parkki- ja tulipaikkoja sekä kiinnostavia nähtävyyksiä.
Upea kuilu!
Itse selailimme kirjaa innoissamme ja poimimme siitä kaikkein houkuttelevimpia nähtävyyksiä. Kartan avulla valitsimme ensimmäisen retkikohteemme: Ruuhijärven eteläpuolella sijaitsevan, luolamaisen kalliohlakeaman (s. 40).
Lauantaiaamuna kaarsimme automme Solvallan laskettelurinteiden yläpäässä olevalle parkkialueelle ja lähdimme seuraamaan karttaan merkittyjä polkuja.
Jatkettuamme matkaamme merkittyjä reittejä pidemmälle, edessämme avautuivat laakeat kalliot, jotka innostivat lapsia leikkiin. Ensimmäinen taukopaikka oli valittu. Eikä missään näkynyt ketään muuta. Siis vaikka oltiin Nuuksiossa.
”Äiti, äiti, täällä on vaiks mitä hienoja juttuja! Tuu kattoon, tuu kattoon!”
Kartasta pystyi varmistamaan, ettei näiden kallioiden reunalta löydy yhtäkään vaarallista jyrkännettä. Tämä tarjosi ihanan huojennuksen ja mahdollisti sen, että lasten uskalsi antaa juosta vapaasti pitkin auringossa kimmeltävää maisemaa.
”Täällä on sammalrumpu!”
”Liukumäki! Mä löysin liukumäen!”
”Hei, tulkaa tänne, täällä on jäätä!!”
Söimme eväitä, nautimme syyspäivästä – ja lopulta jatkoimme matkaamme. Polku kulki luonnonsuojelualueen rajakohtaan ja pian sille polulle, joka johtaisi määränpäähämme.
Luolan etsiminen otti oman aikansa (eikä kolmen aktiivisen pojan päästäminen hurjien jyrkänteiden yläpuolelle ollut se kaikkein turvallisin vaihtoehto…), mutta lopulta etsintä tuotti tulosta ja laskeuduimme varovasti kallioilta alas kohti kuilua.
”Vaaauuu!!!”
”Tää on vielä paljon hienompi kuin mä luulin!”
Kuilu oli upea. Ja vaikuttava. Ja varmasti (hitusen ylipitkän) matkan arvoinen.
Mutta suosittelen ehdottomasti lähestymään kohdetta alapuolelta. Heti jyrkänteiden alla on märkä suo, mutta silti tämä reitti on huomattavasti turvallisempi ja samalla mielyttävämpi vaihtoehto kuin poukkoilu hengenvaarallisten kallionkielekkeiden laella…
Salainen tulipaikka
Olin myös lukenut retkeilyoppaasta lähistöllä sijaitsevasta partiolaisten tulipaikasta (tätä ei ole kartassa). Juoksimme Ruuhijärven rantaan ja seurasimme polkua ko. paikalle. Oli kaunista rantaa. Ja pitkiä penkkejä. Ja matkan jatkuttua kallioilta löytyi mm. jääpuikkoja. 🙂
Palasimme auton suuntaan samaa reittiä kuin olimme tulleetkin. Jos lapset olisivat olleet vähän isompia (tai retkiaikaa olisi ollut enemmän), olisi luolalta voinut hyvin kiertää takaisin myös toista reittiä. Nyt reilu viisi kilometriä oli meille vähintäänkin riittävästi… 😉
Huikea hiidenkirnu!
Pitkästä matkasta huolimatta halusimme kuitenkin nähdä vielä liki reitillemme osuvan hiidenkirnun! (Kiitos kartan ja kirjan, ymmärsimme lähistöllä olevan tällaisenkin aarteen. 🙂 )
Vaikka kartasta periaatteessa näkee hiidenkirnun sijainnin, me emme meinanneet löytää tätä. Ei kirnu sijainnut siinä kallioiden välissä, vaan oikean puoleisella mäellä. Siellä suon puolella. Ja noin parin metrin korkeudella.
Mutta onneksi etsimme sen. Sekin nimittäin oli erittäin vaikuttava.
”Ooohh! Vau! Miten tää on tehty!”
”Mä en oo ikinä ennen nähnyt tällaista! Tää on hieno!!”
”Onneks etittiin tää!!”
Ja niinpä kotimatkalle palasi viis väsynyttä mutta erittäin tyytyväistä retkeilijää.
”Mutta milloin me tullaan katsomaan toi toinen luola? Toi, jonka kuva on tossa 76. sivulla? Tullaan heti huomenna! Ja mennään niille muillekin luolille!”
Kivaa viikonloppua!
– Johanna
Lisäinfoa Nuuksiosta löytyy esim. Retkipaikka-sivustolta.
Haukkalammen ja Kattilan parkkipaikkatilannetta voi seurata uudesta Parkkihaukka-palvelusta.
Kaikki Calazon julkaisemat opaskirjat ja kartat löytyvät osoitteesta calazo.fi.
Outdoor Familyn kuvia yms. löytyy myös Facebookista ja Instagramista. Tervetuloa seuraamaan!
Kuvassa oleva tulipaikka ei ole se Partiolaisten (joka on heidän omille mailleen tekemä) vaan luvaton nuotiopaikka kansallispuistossa. Se on edellisessä niemessä kansallispuiston ulkopuolella
Hei Antti! Kiitos täsmennyksestä!!