Moni tietää Plitvicen. Ja aika moni on käynyt myös Krkassa. Tai ainakin nähnyt niitä kuvia, joissa väki ui upeiden vesiputousten juurella.
Mutta Kroatian luonto tarjoaa myös paljon muuta. Paljon, paljon muuta. Tuo maa on huikea. Sellainen luontoihmisen ainutlaatuinen paratiisi.
Me vietimme heinäkuussa kolmisen viikkoa roadtripillä tässä itsellemme ennestään tuntemattomassa maassa. Tavoitteenamme oli nähdä maan kaikki kahdeksan kansallispuistoa ja nauttia snorklauksesta kirkkaissa vesissä.
Suunnitelmat kuitenkin elivät, ja muutama puisto jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Tästä huolimatta näihin viikkoihin mahtui monta unohtumatonta luontohetkeä sekä toinen toistaan vaikuttavampia kohteita, kuten mm. Mljetin kansallispuistosaari ja Telašćican luonnonpuisto Dugi Otok -saarella.
Ensimmäiset Kroatia-päivät
Oman reissumme alussa koimme mm. Pulan kupeessa sijaitsevan Cape Kamenjakin luonnonpuiston, Fazanan rannat ja yöt leirintäalueella sijaitsevassa glampingteltassa. Lapset pääsivät pomppimaan supertrampoliinilla, leikkimään uima-altaissa ja – ennenkaikkea – kokemaan elämänsä ensimmäiset snorklaushetket.
Mutta vielä tuolla emme tienneet, miten huikeita paikkoja tulisimmekaan seuraavien viikkojen aikana kokemaan…
National Park Sjeverni Velebit
Neljän ensimmäisen matkayön jälkeen suuntasimme vuokra-automme Pulan suunnalta kohti vuoria ja Sjeverni Velebitin kansallispuistoa.
Google Mapsin ennustama matka-aika tuplaantui, ja erkaantuessamme rantatiestä Sveti Jurjin kohdalla, alkoi lämpötila nopeasti laskea. Rannikolla oli helle, mutta vuorille päästyämme mittari näytti enää vain kymmentä plusastetta.
Meidän suunnitelmanamme oli tehdä vain pieni patikkaretki tämän kansallispusiston alueeella, mutta voi, kunpa olisimmekaan voineet varata tähän paikkaan enemmän aikaa!
Koko seutu näytti autiolta. Opasteita ei juurikaan ollut. (Paitsi uusi luontotalo Rasno Poljen kylässä. Mutta jos saapuu alueella meren suunnalta, kannattaa tieltä poiketa jo ennen tätä kylää. Ja navigaattoriin kannattaa syöttää Zavizan.)
Me missasimme ensimmäisen risteyksen ja kiersimme kohti kansallispuiston portteja Krasno Poljen kautta. Tiet olivat pieniä. Ja mutkaisia. Matka eteni hitaasti. Muutama kilometri ennen määränpäätämme maksoimme liput kansallispuistoon. Ja perillä odotti vain muutama muu auto.
Koska aikaa oli niukasti, emme jaksaneet kaivaa matkatavaroistamme kunnollisia, lämpimiä ulkovaatteita, vaan juoksimme vain neulepaidat lämmikkeenämme pienen matkan kohti huippua. Ja voi upeus, mitkä maisemat vuoren laelta avautuivatkaan!
Sää oli pilvinen, mutta nämäkin näkymät riittivät vakuuttamaan, että suhteellisen haastava ajomatka todellakin kannatti tehdä.
Sjeverni Velebitin (eli Northern Velebitin) kansallispuisto on eittämättä tutustumisen arvoinen – ja varmasti myös yksi Kroatian hienoimpia luontokohteita.
National Park Plitvice Lakes
Seuraavan päivän kohteemme oli Plitvice. Tämä kansallispuisto on saavuttanut jo ikonisen aseman, ja sen turistivirrat ovat hyvinkin mittavia. Liput kannattaa aivan ehdottomasti ostaa ennakkoon, ja mahdollisuuksien mukaan sijoittaa oma matka pahimman turistikauden (eli heinä-elokuun) ulkopuolelle.
Me kuitenkin saavuimme paikalle juurikin keskellä heinäkuuta. Lippumme oli ajoitettu aamukymmeneksi (mikä tarkoittaa, että paikalla voi saapua klo 10-11). Massiiviset parkkipaikat pullistelivat jo autoja, ja jonot porttien läpi näyttivät megalomaanisilta. Onneksi kävin tiedustelemassa sisäänpääsyä lähempää, ja me pääsimme valmiiksi printattujen lippujemme kanssa sisään ilman minuutinkaan jonotusta. 🙂
Mutta silti jonoja riitti. Ihmisiä oli paljon, ja poluilla kuljettiin pääasiassa nätisti toisten perässä. Mutta tästä huolimatta paikka oli upea. Siis aivan huikea.
Me valitsimme kierrettäväksemme sellaisen reitin, johon arvioitiin kuluvan 4-5 tuntia (program c). Tämän reitin kokonaispituudeksi on merkitty 8 km, mutta todellisuudessa kävelyä näytti älykellon mukaan tulevan muistaakseni noin 6 km, ja tähän päälle hieno venematka sekä usean kilometrin mittainen bussikuljetus.
Puiston sisällä suurimmat jonot muodostuivat vene- ja bussikuljetusten yhteyteen (n. 30 min.).
Suuresta väkimäärästä huolimatta Plitvice hurmasi upeudellaan. Maine ei siis ole turha, ja koville lippuhinnoille saa kyllä vastinetta.
Plitvicen yhteyteen olimme valinneet yöpaikaksemme noin tunnin ajomatkan päässä, Otočac-nimisessä pikkukaupungissa, sijaitsevan asunnon (ks. linkki ). Tämä saa kaiket suosituksemme!! (Hinta oli viideltä hengeltä vain 50 euroa yöltä, mutta palvelu, siisteys, ympäristö ja kaikki muu oli ensiluokkaista.)
Dugi Otok ja Nature Park Telascica
Otočacissa viettämiemme öiden jälkeen suuntasimme takaisin kohti rannikkoa. Seuraava kohteemme oli Dugi Otok -saari.
Olimme varanneet ennakkoon liput Zadarista (Gazaenica) lähtevälle Jadrolinijan autolautalle. Matka Dugi Otokille, Brbnjn kylään, kesti noin 1 h 40 min.
Dugi Otok on 45 kilometriä pitkä ja kapeimmillaan vain 1 kilometrin levyinen paratiisisaari. Pysyviä asukkaita koko saarella on vain noin 1500, ja mm. tuoreiden elintarvikkeiden saatavuus on hyvinkin niukkaa. Saarella on kyllä idyllisiä kyliä, useita ravintoloita ja muutamia pieniä marketteja. Mutta ennen kaikkea siellä on kaunista luontoa ja kristallinkirkkaita rantoja.
Me olimme valinneet tukikohdaksemme saaren pohjoisosassa, Soline-nimisessä kylässä, sijaitsevan asunnon. Paikka oli hyvä ja maisemat uskomattoman hienot. Kylästä löytyi pieni kauppa, ja ihan talon vieressä oli myös pieni uimaranta. (Useilla Kroatian rannoilla on valtavasti merisiilejä, eli uimatossut ovat ihan ehdottomat!)
Läheltä löytyivät myös yhdeksi Adrianmeren upeimmaksi rannaksi kehuttu Sakarun Beach. Tämä on yksi saaren (ja koko Kroatian) harvoja hiekkarantoja. Ja toki se hieno olikin. Mutta itseemme tekivät silti suuremman vaikutuksen mm. Veli Ratin ja Veli Zalin rauhallisemmat rannat…
Veli Ratin ranta sijaitsee samannimisen majakan vieressä ja on kaikessa kivikkoisuudessaan kiehtova. Itse majakkaan on ilmeisen rajoitetut aukioloajat, emmekä me onnistuneet osumaan paikalle siten, että olisimme pääseet kipuamaan torniin. Mutta onneksi ranta oli antoisa. 🙂
Ja vedenalainenkin maisema hieno. 🙂
Yksi Dugi Otok -saaren vaikuttavimmista kokemuksista oli vierailu Strašna peć -nimisessä luolassa. Tie luolalle oli katastrofaalisen kapea (onneksi ketään ei tullut vastaamme!), mutta perillä odotti kyllä upea paikka.
Luolaan sai tutustua paikalla olevan oppaan johdolla – ja samalla kuuli paljon paikan historiaa sekä luolaan liittyviä tarinoita ja uskomuksia. Pääsymaksu oli muutaman euron.
Telašćican luonnonpuisto
Mutta se, mikä Dugi Otokilla oli kaikkein upeinta, oli Telašćican luonnonpuisto saaren eteläkärjessä.
Tänne – kuten kaikkiin muihinkin Kroatian kansallis- ja luonnonpuistoihin – on pääsymaksu (joka pitää maksaa käteisellä!), mutta toisin kuin esimerkiksi Plitviceen, ei Telašćicaan todellakaan näyttänyt tarvitsevan mitään ennakkolippuja.
Paikka oli uskomattoman rauhallinen. Siellä täällä näkyi ihmisiä, ja alueen keskeltä löytyi myös ravintoloita ja muita palveluita. Mutta tuona heinäkuisena iltapäivänä saimme kulkea tässä luonnonpuistossa pitkälti myös näkemättä lainkaan muita retkeilijöitä.
Jos menee käymään Telašćicassa, kannattaa ehdottomasti ajaa aluksi opaskarttaan merkitylle näköalapaikalle (Fort Grpašćak). Maisemat olivat nimittäin huimat. Kauniit. Hienot.
Meistä osa jatkoi tuolta autolla lähemmäs niemen kärkeä, mutta itse lähdimme esikoiseni kanssa kulkemaan kävellen noin kilometrin mittaisen – ja ehkäpä elämäni upeimman – patikkapolun alas parkkipaikalle. Parkkipaikalta jatkoimme kävelyä koko perheen voimin kohti puistossa sijaitsevaa suolajärveä.
Tie parkkipaikalta järvelle oli arviolta noin 2,5 km. Matkalla näkyi aaseja ja toinen toistaan kauniimpia purjeveneitä. Välillä pulahtelimme uimaan vieressä avautuvaan mereen. Ohitimme myös sataman, josta löytyi infopiste, WC ja mm. ravintola. (Ja tuolla huomasimme myös mahdollisuuden maksulliseen kärrykuljetukseen parkkipaikan ja tämän ”pääpisteen” välillä noin tunnin välein.)
Lapset uivat järvessä (joka oli yllättävän samea verrattuna meriveden äärimmäiseen kirkkauteen).
Päätimme vielä jatkaa matkaamme järven toiseen laitaan, jälleen noin kilometrin eteen päin. Määränpäämme oli Skraca bay.
Kuvittelimme tämän rannan uimarannaksi, mutta alue olikin äärimmäistä kivikkoa. Äärimmäisen kaunista mutta samalla myös äärimmäisen terävää.
Taas kilometrin päässä olisi sijainnut ilmeisen upea, autio hiekkaranta (Lojisce), mutta tänne meidän porukkamme voimat eivät enää riittäneet. Suuntasimme paluumatkalle kohti parkkipaikkaa.
Uimme, juoksimme ja söimme eväitä. Ja ihailimme maisemia!
Päivän viimeinen kärrykuljetus oli jo ehtinyt mennä, mutta uimataukojen, juomien, eväiden, reppuselkäkyytien ja kovan tsemppauksen avulla nuorimmaisemmekin jaksoi lopulta juosta takaisin autollemme. 🙂
Iso suositus!
National Park Krka
Kun olimme nukkuneet kuusi yötä Dugi Otokilla, palasimme lautalla Zadarin kupeeseen ja jatkoimme matkaamme kohti Krkan kansallispuistoa.
Alunperin olimme haaveilleet poikkeamisesta myös Paklenican kansallispuistossa, joka olisi aivan varmasti ollut käymisen arvoinen. Suunnitelmanamme oli kavuta puoletoista tunnin patikkamatka Manita Pec -luolalle, tehdä siellä opastettu kierros ja palata takaisin.
Reilusti yli kolmeenkymmeneen asteeseen kohonnut lämpötila, edellispäivien retket ja mm. hienoinen matkaväsymys kannustivat kuitenkin ajamaan suoraan Zaboricista varaamallemme asunnolle, nauttimaan uima-altaasta ja käymään kunnon ostoksilla ison supermarketin tuoretiskeillä…
Mutta seuraavana aamuna suuntasimme Krkaan.
Krkan kansallispuistoa on monesti verrattu Plitviceen, ja paljon yhteistä näillä onkin: molemmissa on vaikuttavia vesiputouksia, hienoja puupolkuja ja mm. valtavasti kävijöitä.
Todellisuudessa Krkan kansallispuisto kattaa useita eri alueita, joiden välit kehotetaan kulkemaan autolla. Usein Krkasta puhuttaessa tarkoitetaan kuitenkin vain Skradinski Bukin aluetta (ks. kartta), jolle pääsee vesibussilla Skradinista tai kävellen (875m) / ilmaisbussilla Lozovacin parkkialueelta.
Tällä Skradinski Bukin alueella kulkee noin parin kilometrin mittainen luontopolku, jonka varrella pääsee näkemään mitä upeinta luontoa.
Me saavuimme Lozovaciin aamupäivällä, ja vaikka emme olleetkaan ostaneet lippuja etukäteen, saimme ne ilman jonoja nopeasti tiskiltä. Samantien pääsimme myös luontopolun alkuun vievään bussiin.
(Vähintään kesäaikaan liput kuitenkin toki kannattaa varmuudeksi hankkia etukäteen, sillä kullekin päivälle myydään vain tietty määrä lippuja.)
Reitti on kaunis, mutta mm. kuumuus ja ruuhka verottivat lastemme riemua. (Voi, kunpa olisimme pääseet paikalle vaikkapa rauhallisena lokakuun päivänä, kuten esim. Jetlaggies-blogi!)
Mutta se, mikä onnistui hurmaamaan myös pienet poikamme, olivat vesiputokset, joiden juurelle sai mennä uimaan ja kastautumaan. Kylmä suihku tukalassa helteessä oli ihanan virkistävää! (Ja Plitvicessä vesiputouksissa uiminen oli ehdottomasti kiellettyä.)
Tämä ”uintialue” reitin luoteisosassa oli massiivinen turistikeskus. Oli ravintolaa ja kioskia, matkamuistomyymälää ja jos jonkinmoista kojua. Heinäkuussa aluetta ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua rauhalliseksi luonnonhelmaksi, mutta hieno se oli silti. Ja ehdottomasti käymisen arvoinen.
Mutta kaikkein paras oli vasta edessä…
National Park Mljet
Jos pitäisi nostaa yksi Kroatian kohteista ylitse muiden, se olisi Mljet.
Mljet on Dubrovnikin lähellä sijaitseva saari, jonka toinen kärki on rauhoitettu 5400 hehtaarin kokoiseksi kansallispuistoksi. Alue sisältää mm. kaksi suolajärveä, lukuisia patikka- ja pyöräilyreittejä, melontamahdollisuuksia, historiallisia rakennuksia, poikkeuksellista kauneutta ja jopa yllättävää rauhaa.
Saarelle pääsee mm. Prapratnon kylästä Jadrolinijan autolautalla 45 minuutissa muutaman kerran päivässä. Lautta saapuu Sobran satamaan, josta ajaa kansallispuiston sydämessä sijaitsevaan Pomenan kylään reilussa puolessa tunnissa.
Me olimme varanneet tuolta Pomenasta kolmeksi yöksi suhteellisen alkeellisen asunnon. Ilmastointia ei ollut, eikä ikkunoita voinut pitää auki, mutta majapaikkamme sijainti oli aivan loistava: kansallispuiston info- ja lipunmyyntipiste sijaitsi ehkä sadan metrin päässä, ja samasta paikasta pääsi suoraan puiston poluille.
Pienelle suolajärvelle juoksi muutamassa minuutissa, eikä isollekaan järvelle ollut pitkä matka. Molemmissa pystyi uimaan, ja järvien rajakohdassa sai mahdollisuuden testata kanaalissa voimakkaasti virtaavaa vettä sekä tilaisuuden vuokrata polkupyöriä ja kanootteja.
Järvien rannat olivat kauniita, ja yhtenä päivänä mm. kiersimme pienen järven liki omassa rauhassamme. Isolla järvellä puolestaan kulki vesibussi, jonka kyydissä pääsi mm. pienelle St. Maryn saarelle.
Pyörillä retkimatkoja olisi voinut pidentää huomattavankin paljon, mutta meidän porukkamme keskittyi ennenkaikkea uimaan ja snorklaamaan. Ja hienoa oli! 🙂
(Yksi huikeus, joka meiltä jäi Mljetillä kokematta, on Odysseus Cave. Koska nuorimmaisellamme ei ole ihan vielä kunnollista uimataitoa, emme uskaltautuneet lähteä seikkailemaan tälle superhienolta vaikuttavalle luolalle. Mutta isompien lasten kanssa – tai tietysti myös aikuisten kesken – tämä on varmasti paikka, jossa kannattaa ehdottomasti käydä! (Ks. esim. tämä juttu.)
Treehouse Dubrovnik
Kroatiasta löytyy varmasti paljon muutakin upeaa (kuten esim. Stonin seutu, jonka ohi ajoimme matkalla Mljetiin menevään satamaan), mutta meidän viimeinen kohteemme oli kovasti odotettu yöpyminen puumajassa.
Tai tarkemmin ottaen kyseessä oli puuhun rakennettu, hyvin varusteltu asunto, Treehouse Dubrovnik.
Tämä asunto sijaitsi Dubrovnikin lentokentän lähellä, pienen seikkailupuiston (Cadmos Village) yhteydessä, maaseudun rauhassa.
Juuri ennen kun saavuimme paikalle, oli helteinen poutasää vaihtunut rankoiksi ukkosiksi. Vettä satoi kaatamalla, eikä missään näkynyt ketään. Puhelimella saimme onneksi tiedon avaimen sijainnista, ja pääsimme sisätiloihin ihailemaan salamashowta.
Ei ehkä ollut kaikkein nautinnollisinta viettää matkan ainoat ukkospäivät korkealla puussa, mutta toisaalta tämä totaalinen säätilojen muutos toi reissumme loppuhuipennukseen omat, vahvat lisätehosteena.
Seikkailurata oli suljettu, eikä kalliokiipeilyä kannattanut edes harkita, mutta sateen ajoittain tauottua pojat ampaisivat potkimaan palloa pienelle nurmelle ja yhdessä teimme pienen kävelylenkin lähimaastoon.
Viimeisen rantapäivän (Cavtat) iltana palautimme Pulan lentokentältä vuokraamamme auton Dubrovnikin kentälle ja suuntasimme hyvillä mielin kotiin lentävään koneeseen.
Tämä oli huippumatka.
-Johanna
Kroatian kansallispuistoista ja luonnonpuistosta löytyy yhteisesite täältä.
Muita matkajuttujamme ovat olleet mm.
Jätäthän kommentin, jos haluat kuulla lisää kokemuksiamme Kroatiasta tai kysyä jotain yksittäistä asiaa! Vastaamme innoissamme! 🙂
Tervetuloa seuraamaan Outdoor Familyä myös Facebookiin ja Instagramiin!
