Kuvissa näkyvät emaliastiat on saatu Muurlalta.
Lapsi katsoo minua vähän kummissaan. Hänen silmissään on yhtä aikaa epäuskoa, iloa ja onnea. Olen juuri kysynyt, onko kuopuksellamme täällä saarella ihan mukavaa.
”Siis kenen mielestä täällä EI olisi mukavaa!?!?!” vastaa 6-vuotiaamme täysin itsestäänselvänä pitämäänsä kysymykseeni.
Ja pian hän jo juoksee veljiensä perään rantakallioille. Kuuluu naurua ja hihkuntaa. Suupielet ovat mustikoiden värjäämät. Yksi löytää kalan pääkallon, toinen solmii kaulaansa korun kaislasta ja ruodonpätkästä. Kaikki haluavat pulahtaa uimaan kylmään mereen.
Samaan aikaan heinäkuun aurinko lämmittää rantakallioita ja lokit liitelevät vähän etäämpänä. Laituriin lipuu toinenkin purjevene. Pari Skipperiä tekee jo lähtöään. Tuuli heiluttaa hiuksia lempeästi…
On niin ihanaa. Niin kaunista. Niin hienoa.
Vaikka vielä muutama päivä aikaisemmin koin hienoista epäuskoa koko aluillaan olevaa purjehdusharrastustamme kohtaan, nyt olen täysin vakuuttunut siitä, että juuri tällainen merielämä on juuri meitä varten.
Vaikka edellisen viikon purjehduskurssi kymmenine uusine termeineen ja opittavine taitoineen tuntui alkuun liki ylitsepääsemättömältä, nyt tiedän meidän hallitsevan ihan pian nuo kaikki.
Ja vaikka teimme tämän elämämme ensimmäisen ”purjehdusretken” pelkästään moottorilla ajaen, olen aivan varma, että juuri purjehdus tulee olemaan meidän juttumme.
31-jalkainen, vuoden 1983 Omegamme kuljetti meidät sisään sellaiseen unelmaan, josta ei ihan helposti suostu luopumaan…
Mikä Stora Brändö?
Olemme edellisenä iltana rantautuneet Kirkkonummella, Porkkalanniemen itäpuolella, sijaitsevan Stora Brändön rantaan. Kyseessä on Uudenmaan virkistysalueyhdistys UUVI:n hallinnoima, 40 hehtaarin kokoinen retkisaari, jonka palveluihin lukeutuvat poijut ja laituri kiinnitysrenkaineen, erilliset kiinnitysrenkaat kallioissa, kaksi huussia ja tulipaikkaa, keittokatos, lintutorni sekä valkoisin täplin merkitty, arviolta noin 3 kilometrin mittainen, saaren kiertävä retkireitti.
Stora Brändö on tavoitettavissa omalla veneellä tai mm. meloen, ja siellä on mahdollista myös telttailla. Yhteysalusta saarelle ei kulje.
Rantautuminen – Varo kareja!
Kiinnittymisrenkaita löytyy sekä saaren länsi- että itäpuolilta. Itäpuolella on myös laituri, johon voi kiinnittyä poijujen ja renkaiden avulla.
Meidän oma alkuperäissuunnitelmanamme oli ajaa Stora Svartöhön asti, mutta koska lapsemme alkoivat jo Stora Herrön kohdalla kysellä perille pääsyä, päätimmekin tehdä ex tempore- muutoksen suunnitelmiimme, ja kaartaa parin tunnin ajon jälkeen suoraan kohti Stora Brändötä.
Merikortista näin laiturin liepeiltä löytyvän 1,3 metrin matalikkoa ja Satamaopas-lehti neuvoi kaartamaan laituriin kahden erillisopasteen välistä.
Kahta merkkiä ei näkynyt, mutta kiersimme saaren pohjoispuolella kulkevalta väylältä kohti etelää ja yhtä pientä viittaa, ennen kuin ajoimme laituriin etelän puolelta, aivan poijujen vierestä.
Ja onneksi huomasimme tämän kaartamisvinkin, sillä yksi paikalle saapuneista purjeveneistä ajoi suoraan väylältä kohti laituria – ja samalla suoraan laiturin edessä sijaitsevaan karikkoon… He pääsivät onneksi irti ilman suurempia haasteita, mutta merikortin karimerkkejä ja meressä sijaitsevaa erillisviittaa ei siis todellakaan kannata vähätellä!!
Vaikka satamalaituri on karikon saartama, itse satamassa on syvyyttä 1,8 metriä, eli meidänkin 1,55 metrin syväyksellä pääsi perille oikein hyvin.
Parasta!
Kiinnityttyämme laituriin lapset säntäsivät välittömästi tutkimaan saarta. Seikkailu kutsui! Uudet paikat odottivat ”valloittajiaan”!
He rakastivat niitä kaikkia kalanruotoja ja luun paloja, joita rantakallioilta löytyi. He nauttivat jokaisesta löytämästään aarteesta (lue: toisten jättämistä pikkuroskista). He olivat innoissaan rantakallioista ja keittokatoksen kulmilta löytyvistä raunioista. He hihkuivat intoa löytäessämme saaren jylhältä länsirannalta syvän, hämähäkinseittien koristaman railon.
Ja tottakai he iloitsivat iltapalaksi paistamistamme lätyistä ja seuraavan päivän nuotiohetkestä hodareineen ja vaahtokarkkeineen. Ja olihan se hienoa, että veneen uunissa sai paistettua aamuksi tuoreita sämpylöitä (esipaistettuja). Eikä edes se haitannut, että perunapussit olivat unohtuneet kotijääkaappiin…
Kaikki oli niin kivaa. Meistä kaikista.
Oli hienoa nukkua keinuvassa veneessä. Oli ihanaa nauttia aamukahvia veneen kannella. Oli ihan mieletöntä katsoa, miten laskeva aurinko värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi…
Kaksi päivää ja yötä Stora Brändöllä tuntui siltä, kuin olisimme tehneet paljon pidemmänkin matkan. Ihan täydellistä.
-Johanna
Stora Brändöstä voit lukea lisää UUVI:n sivuilta (uuvi.fi).
Muita UUVI:n retkikohteista kirjoittamiani juttuja ovat olleet:
- Onkimaanjärvi – Tunnetko tämän pienen retkikohteen Uudenmaan rajalla?
- Palakoski – vaikuttava retkikohde Vihdissä
- ”Tää on ihan paras paikka!” – Esittelyssä Hyvinkään Piilolammi
- Uudistunut Porkkalanniemi – kevään ensimmäinen telttaretki
- Elokuinen yö Porkkalan rantakallioilla
- Marraskuinen telttayö Porvoon Emäsalossa
- Inkoon Kopparnäs – upeita maisemia ja hienot puitteet
- Helmikuinen telttaretki lasten kanssa – kuvia kosteasta Kopparnäsistä
Seuraathan Outdoor Familyä myös Instagramissa ja Facebookissa!
